Laita ensikertalainen ohjaksiin ja pelkää vieressä

Loppuviikosta keli meni huonoksi. Tiet olivat aika jäisiä, eikä tämän takia päästy ajamaan viikonloppuna reellä. Oltiin tulossa Kuopiosta koulutuksesta ja sain idean, että otan Ollin ajamaan Pipsalla lauantaina, koska tiedossa oli kävelylenkki. Yleensä miespuolisia henkilöitä ei tahdo millään saada hevosten kanssa tekemisiin, varsinkaan tämän ikäistä porukkaa. Suurin osa sanoo, että kosken hevoseen vain, kun syön sitä. Tätä kuulee joka suunnalta koululla, jos sattuu mainitsemaan jotain hevosista. Olli oli astetta helpompi tapaus saada suostumaan tähän, eikä hän tuosta valittanut sanallakaan. 


Minun seurassa kun tallille lähtee, niin siinä ei vierestä katsota. Annoin Ollille harjan käteen ja osoitin Pipsaa. Aluksi huomasi pientä jännitystä hevosta kohtaan sekä varovaisuutta harjaamisen suhteen, mutta se näytti sivusta katsottuna menevän äkkiä ohi. Aikaisemmin Olli oli vain käynyt silittämässä Liliä paria viikkoa aikaisemmin, kun kävin ottamassa hevoset talliin. Seuraavana vuorossa oli hivutussuojien laitto. Laitoin toisen suojan paikoilleen ja seuraavaksi testasin Ollin suojien laitto taitoa. Suojan oikean paikan löytäminen oli hieman hankalaa, mutta suoja saatiin paikalleen. Rintaremmin laitto jäi Ollin vastuulle ja tämän jälkeen vuorossa oli ehkä se hankalin asia. Remmien kiinni sitominen oikealla tavalla oikeaan kohtaan. Ohjeita antamalla saatiin kärryt perään, eikä tuokaan homma näyttänyt tuottavan sen suurempia ongelmia. 

Olin jo tässä vaiheessa varma, että kyllä tuosta tulee vielä hyvä valjastaja, kunhan vain oppii kaiken. Asiat joita olin kertonut ja kuvat joita olin näyttänyt Ollille etukäteen valjaista, saivat hänelle aikaan tunteen, että tuo on varmaan hankalaa. Kuitenkin mieli oli muuttunut ja Olli totesi minulle, että kyllä tuon varmaan jo muutaman kerran jälkeen oppii, kunhan ei turhaa hoppuile ja miettii ensin, mitä pitikään tehdä. 


Tuomo päästi meidät irti ja lähdettiin suunnistamaan kohti alatietä. Pipsa köpötteli nätisti aisojen välissä ja yritti näyttää parhaat puolensa, kun uusi ihminen kyydissä. Vähänhän se olisi haluttanut juosta takaisinpäin tullessa, mutta vasta maantielle päästyä annettiin niiden hieman hölkätä. Kyselin Ollilta, että onko tämä nyt niin kamalaa ja eihän pelota tämä vauhti. Ilmeestä päätellen pientä jännitystä taisi olla, mutta vauhti ei kuulema tuntunut missään. Suuntasimme kohti Lahdentietä enkä vielä tässäkään vaiheessa uskaltanut antaa ohjia Ollille. Päästiin Kaarteenperäntielle ja vihjasin pikkuisen Ollille, että otahan nyt nämä ohjat. Epävarmana vastauksena tuli "täh, minäkö". Siinä ehti saada pienen tuntuman, kunnes takaapäin tuli auto ja otin ohjat itselleni. Mutkan jälkeen annoin ohjat takaisin Ollille ja pelkäsin itse kuollakseni vieressä. Milloinkaan ei ole pelottanut noin paljon istua kyydissä. 

Ajaminen sujui ensikertalaiseksi tosi hyvin. Ohjaamisen kanssa oli pientä epävarmuutta, mutta ei kuitenkaan ajauduttu vastakkaiselle puolelle tietä. Hetken kuluttua päätettiin ottaa hölkkää jonkun matkaa. Olin jo tarttumassa ohjiin, mutta eipä niitä minulle annettu :D Annoin vain ohjeita vierestä, jotta vauhti pysyisi hallinnassa eikä ajettaisi Tuomon ja Vipin yli. Siinä Olli pääsi hyvin testaamaan Pipsan herkkyyttä sekä kokeilemaan hieman kovempaa vauhtia, joka ei nähtävästi tuntunut missään. Itse pitelin kaksin käsin kärryistä kiinni ja ajattelin, että jospa tästä hengissä selvitään. 

Pelko alkoi häviämään pikkuhiljaa ja uskalsin istua osittain rentona. Ollin mielestä ajaminen oli mukava kokemus. Aluksi piti kysellä ja varmistaa asioita ohjaamisen suhteen sekä seurata toista kuskia. Mutta yleisellä tasolla asian opettelu oli helppoa. Lisäksi vauhdin hallitsemisen sekä ohjauksen oppii vain ajamalla enemmän, joten tämän suhteen hän ei osannut sanoa enempää. Loppuun lisäyksenä kokemalla ja tekemällä voi oppia tämänkin homman. 


Annoin Ollin ajaa suurimman osan matkasta, jotta se saisi mahdollisimman hyvän tuntuman ajamisesta sekä samalla salaa kasvattaa sen hevoskuumetta. En vain tiedä onnistuinko siinä ollenkaan. Päästiin takaisin tallille ja sanoin Ollille, että nythän sinä osaat nämä valjaat ja päävehkeet tältä purkaa. Remmien avaaminen oli helppoa, mutta niiden pyörittäminen "pakettiin" oli hankalampaa. Se oli myös minulle silloin alkuaikoina, enkä meinannut oppia sitä millään. Hyvin se kuitenkin sujui Ollilta ja hyväksyin sen tekemät "paketit". Harjaaminen sujui paljon rennommin ja pelottomasti ajon jälkeen. Näin sivusilmällä, että taisi se Pipsa hieman sen sydäntä sulattaa, kun kävi silittelemässä sitä päästä ja katseli sitä siihen malliin. Lopputuloksena Olli sanoi, että asiaan kun pääsi pintaa syvemmältä pureutumaan, niin jonkinlainen kipinä sisällä syttyi hänen kohdallaan. Ilman minkäänlaista kokemusta suostui tähän ja oli kuulema sen arvoinen reissu kaikin puolin. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti