Esittelyssä: Viivi Pasanen

Terveisiä täältä Pohjois-Savosta! Olen 14-vuotias poniohjastaja Viivi. Perheeseeni kuuluu minun lisäksi äitini ja siskoni. Harrastuksiini kuuluu raviurheilu, tallihommat, laskettelu ja valokuvaus. Tykkään olla myös kavereiden kanssa paljon. Meillä on kotona kolme kissaa, neljä koiraa, kani, kaksi hevosta sekä kolme ponia, joista kerron alempana lisää. 

Minulla on kaksi omaa ponia sekä yksi poni liisingissä. Gervals Windra " Windra" on 5-vuotias shetlanninponitamma, joka tuli minulle noin kuukausi sitten Ruotsista. Windran ennätykset ovat 2.45 auton takaa ja  2.46 voltista. Se on luonteeltaan todella kiltti ja mukava poni. Toinen omistuksessani oleva on Axl Wee " Aksu". Se on 2-vuotias russiruuna. Aksulla ei olla vielä päästy ajamaan kilpaa, mutta ensikesänä se olisi suunnitelmissa. Aksu on myös todella mukava poni, mutta hieman itsepäinen. Liisingissä minulla on poni nimeltä Marjaleena "Muumi", se on 11-vuotias shetlanninponitamma. Sen ennätykset ovat 2.22,8 auton takaa ja 2.24,3 voltista. Muumi on myös mukava poni, joka on tosi hyvä juoksemaan. Tämäkin osaa olla hieman itsepäinen poni. 

Sain ensimmäisen ylläpitoponin 4-vuotiaana, josta parin vuoden päästä sain oman ponin ja aloitin silloin myös ratsastustunnit. Harrastin ratsastusta suunnilleen neljä vuotta. 11-vuotiaana hommasin ponikortin. Ensimmäisen starttini ajoin 12-vuotiaana Vieremän juhannusraveissa 19.6.15. Aisojen välissä kipitti menemään poni nimeltään Bombadili's pippin. Startti ei mennyt hyvin, vaan tuloksena oli hylätty liiat laukat. Toisaalta minua jännitti silloin ihan kamalasti. 

Muumin voittokuva Oulussa 24.7.

Treenaan kaikkia poneja yleensä 3-4 kertaa viikossa. Silloin kun ajetaan peruskuntoajoa, teen rauhallisia lenkkejä, jotka ovat pituudeltaan 8-10km. Taas päinvastoin, kun startti on tiedossa, siihen aletaan valmistautua. Ajan vetoja ja hiittejä. Yleensä pari vetoa sitä vauhtia mitä poni kulkee. Kesällä tämän lisänä kaikkia käydään uittamassa. 

On hankalaa päättää, ajanko mieluummin omilla poneilla vai joidenkin muiden. Hetken harkinnan ja mietinnän jälkeen päädyn vastaamaan että omilla. Tietää ainakin vähän paremmin miten poni on mennyt kotona ja miten se käyttäytyy. Lainaponeillakin on kiva ajaa, eli tykkään ajaa molemmilla. Minun mielestäni hyvä raviponi on sellainen, jolla on pitkät jalat ja hyvä ravi. Luonteeltaan sen täytyisi olla virkeä ja hieman itsepäinen. 

Kuvassa on La Ponteva

Suurimpia raveja joissa olen ajanut ovat Ponikuningatarkisa, Pienmestaruus, Mini-eliitti ja Suomen mestaruus. Parhain sijoitus oli ponikuningatarkisassa osamatkalta saatu neljäs sija. Kaikissa näissä ajoin Muumilla. Olen ajanut yhteensä 46 virallista starttia, mutta olen ajanut lisäksi varmaan 10 harjoitusravit. Paras ravimuisto on se, kun Muumi ravasi hienoon voittoon Oulussa 24.7.17. Huonoin ravimuisto menee viime kesän ponikuningatarkisan ensimmäiseen päivään, jossa Muumi hylättiin liioista laukoista. Parhain sijoitus on kaksi ykköstä. Toinen Muumilla ja ensimmäinen voitto La Pontevalla. Muumin ennätys oli voittostartissa 2.24.9 ja Pontevan 2.55.

"Tämän harrastuksen kautta

olen saanut paljon

uusia kavereita"

Kilvanajamisessa helpointa on varmaan volttaaminen. Lähden mieluummin voltista, koska siinä pitää olla tarkempi. Mutta autolähdöissäkin on omat hyvät puolensa esim. pidempi kiihdytysmatka. Vaikeinta on laukkaherkän ponin ajaminen. 

Muumi kuningatarkisassa kesällä 2017

Tulevaisuudensuunnitelmia minulta löytyy sen verran, että aion ajaa c-ajoluvan heti kun ikää tulee riittävästi. Lisäksi haluaisin kehittyä ohjastajana sekä treenarina. Haluaisin oppia hyväksi kuskiksi ja saada enemmän laina-ajokkeja. Olisihan se vielä plussaa, jos alkaisi pärjäämään raveissa paremmin!

Iso kiitos Viiville!

Hämäräputki

Pakko se on uskoa, että syksy tulee. Kelit on viilentynyt huomattavasti kesästä, vaikka silloinkaan pakkanen ollut kovin kaukana. Täällä metsän keskellä lämpötila on pysyny kymmenen asteen molemmin puolin. Pienenä ekstrana jonkun suunnan tuulta, mutta pohjoisesta päin kun viima käy, niin ei se hevonenkaan siinä lämmitä. Kelit ei ole muutenkaan olleet mitkään mahtavat, varsinkaan kun ajattelee niitä joilla on puinnit puimatta. Rapa on lentänyt, mutta tänään puolen päivän aikaan huomasin, että kappas aurinko paistaa! Keli näytti oikein lupaavalta tämänpäiväistä ratsastus hommaa ajatellen. Kalustosta Pipsa on ollut pienimuotoisella parin viikon sairaslomalla, joka nähtävästi venyy lisää. Eläinlääkäri käynnillä jalasta oli paljastunut jonkin sortin repeämä, jota täytyy parannella tarha levolla. Heräteltiin alkuviikosta pieniä toiveita, että joko viikonloppuna pääsisi kävelyä ajamaan, mutta ajatukset muuttui uusiksi, kun jalka oli turvotellut uudelleen.

Olen itse ottanut kaiken huvin irti Vipin suhteen, eli olen ahkerasti käynyt humputtelemassa sen kanssa. Tämän viikon ajan on ollut vielä mahdollista iltaisin ratsastaa, ettei ole liian pimeää. Pieniä heijastin investointeja on pitänyt tehdä, että meidät huomattaisiin mahdollisimman hyvin maantiellä. Meillä kun ei Vipin kanssa ole oikein liikennesäännöt hallinnassa. Ensimmäiset 500 metriä mennään keskellä tietä, eikä yritäkään siirtyä reunaan. Kolmen ratsastuskerran aikana tuli vain yksi traktori vastaan, mutta muuten ollaan oltu Viitaperäntien hallitsijoita. Traktorin takia jouduimme poistumaan metsätielle, jota pitkin oikaistiin lahdentielle. 

Olen vältellyt tätä reittiä Vipin kanssa, koska duplo on vähän liukas sammal/ nurmi pohjalla eikä tasapainokaan ole hirmu hyvä. Kompastellen mentiin metsäosuus, jonka jälkeen pellolla oli vastassa kauhea peto eli kaivinkone. Epäröiden jatkettiin matkaa, huomasin, että kaivuri olisi kiinnostanut mutta Vippi ei uskaltanut mennä katsomaan sitä. Hämärässä humputellessa vaaleammista puskistakin tulee pelottavia. Kivistä puhumattakaan... Ensimmäiset ratsastukset hämärissä tiloissa oli pelottava kokemus varmaan molempien mielestä. Vippi pelkäsi hämärää, jonka seurauksena se pysähtyi ja alkoi hirnumaan. Sen jälkeen ohjissa alkoi tuntua pieni paine, joka kasvoi koko ajan ja lopulta tajusin että oltiin ravin puolella. Hämäräänkin tottuu eikä enää ole tehty äänenavauksia. 

Tänään oli ehkä se pimein päivä kaikista kolmesta. Virittelin ohjiin ja suitsiin lisää heijastimia, jotka olivat liikaa Vipille. Se viskeli päätä koko alkumatkan, mutta tajusi lopettaa sen. Mentiin isoja teitä pitkin lahdentielle, ei alettu käyttämään metsätietä. Vippi tuntui todella reippaalta, ja ajattelin että eihän tässä kauaa mene kun käydään kahdesti tämä lenkki. Vauhti kuitenkin hiipui, ja matkanteko alkoi olemaan seis liikkeelle ja seis tapaista. Meinasihan se hieman alkaa tympäsemään, mutta pohkeen aktiivisella käytöllä yllä pysyi suht reipas tahti. 

Tämän jälkeen tuli hupihommat ja hereillä pito. Vippiä otti päähän, kun en antanut sen ravata pellolla. Vastaukseksi tähän sain pienen pukin kierteellä. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, ja matka jatkui. Matka alatiellä oli kiemurtelua ja tilanteen ryöstämisen yrittämistä. Sain taas mielipidettä hommasta hieman isommalla pukilla ja pään repäisyllä. Ensin ajattelin ratsastaa suoraan katokselle käymättä lenkkiä toista kertaa, mutta päädyin kuitenkin toisen lenkin sijasta käymään alhaalla kääntymässä. Sehän meni hyvin, ei mitään mielipiteitä tai ryöstö yrityksiä. Mutta ylämäen avauduttua, pienellä pään repäisy liikkeellä meinattiin olla ryöstölaukan puolella. Muutaman sekunnin jälkeen tilanne oli hallinnassa, ja päästiin turvallisesti katokselle. 

Lauantaina jatkuu ratsastushommat sekä ajattelin käydä Lilin kärryillä istumassa.