Minä ja bloggaaminen

Moikka!

Ajattelin hieman pohtia omaa bloggausta, miten se on vaikuttanut minuun, mitä olen oppinut sekä kaikkea muuta, mitä bloggaaminen minulle on opettanut. Bloggaus ei ole itselleni ihan vain hupia, että kirjoitanpa nyt vain jotain blogiin, vaikka aihetta ei tavalla tai toisella olisi. Eihän siitä saa kunnollista tekstiä, vaikka kuinka yrittäisi tehdä. Jos tallilla on tapahtunut jotai, tai ajolenkillä niin siitä on heti kirjoitettavaa, ja kirjoittaminen on minulle helpompaa. Lisäksi kun saa kuvia postauksen sekaan, niin on mukavampaa kirjoittaa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vielä enemmän. Kaikista ravireissuista kirjoitan, koska mulla on yleensä niiltä reissuilta kuvia. Muutin hieman blogitekstien sisältöä, eli jos ei ole mitään mistä kirjoittaa, ja haluan kirjoittaa jostain teen erikoisempia postauksia asioista jotka liittyy jollain tavalla hevosiin. 

Alkuaikoina, kun aloin pitämään tätä blogia tekstit olivat parin kappaleen mittaisia, ja kuvat huonolaatuisia . Kirjoitusvirheitä oli hirveästi sekä teksti oli muutenkin yksinkertaisesti kirjoitettu. Ajan myötä pituutta tekstiin alkoi tulla, ja aloin vähän panostamaan oikein kirjoitukseen ja kuviin. Äidinkielen tunneilla en todellakaan oppinut pilkku tai yhdyssana asioita, mutta bloggaaminen on auttanut minua todella paljon siinä. Olen oppinut pilkkujen laiton oikeaan kohtaan, ja katsellut vähän tarkemmalla silmällä mahdollisia yhdyssanavirheitä. Tekstin olen yrittänyt kirjoittaa monipuolisesti, ja miettinyt tarkkaan miten jokainen lause kannattaa kirjoittaa. Kirjoitan blogia tietenkin enemmän itselleni, koska blogiin saa kuvat ja tekstin samaan paikkaan. Niitä voi lukea myöhemmin sekä näkeä mahdollisen kehityksen bloggauksessa. Olen yrittänyt pitää postausten julkaisemis tahdin tasaisena, mutta välillä se tietenkin menee harvempaan tai sitten liian tiheään. Ylärajana postausten määrässä on 15 postausta per kuukausi. Tein vihdoin ja viimein bujon, joka on auttanut bloggaamisessa, mutta ei paljoa. Saan sinne kaiken tärkeän ylös sekä tietenkin mieleen tulevat postausideat. Lisäksi mulla on siellä koodeja ja nettisivujen nimiä yms. 

Ennen en tiennyt mitään ulkoasun tekemisestä saatika bannereista. Käytin bloggerin omia ulkoasun muokkaus juttuja, ja bannerit olivat kooltaan 1000x1000px luokkaa. Olen kauhistellut niitä, niissä ei ole ollut kyllä yhtään sitä omaa suunnittelua tai tekemistä. Käytännössä tietokone teki sen koko "bannerin", kun valitsin 7-8 kuvaa sille. Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, ja törmäsin videoon, jossa neuvottiin kuinka tehdään banneri gimpillä. Katsoin sen, ja latasin gimpin omalle koneelle. Siitä päivästä lähtien olen itse tehnyt bannerini, ja kehittynyt joka kerta siinä sekä saanut uusia ideoita. Olen ajan saatossa ruennut tekemään myös muille bannereita ilmaiseksi. Entäpä se ulkoasu sitten? Kukaan ei ole joutunut tekemään mulle koskaan ulkoasua, en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Viimeisimmän talven aikana perehdyin ulkoasun muokkaamiseen koodeilla. Se on todella helppoa ja sillä saa tehtyä vaikka mitä hienouksia blogiin, joita bloggerin valmiilla jutuilla ei voi tehdä. Haaveena on joskus tehdä muillekin ulkoasuja, kunhan opin ensin nämä asiat kunnolla. 

Jotkut sanovat, että motivaatiopulasta, ja siitä ei kannata hirveästi valittaa blogin puolella, ja se on ihan ymmärrettävää. Mulla ei itselläni ole koskaan ollut hirveää motivaatiopulaa kirjoittamista kohtaan. Jotain hetkellisiä pieniä motivaation puuttumistiloja on ollut, mutta niistä on selvitty. Yleensä jätän kirjoittamisen siihen, jos tekstiä ei tule eikä ajatus juokse toivotulla tavalla. Jatkan kirjoittamista vasta sitten, kun olo on sellainen, että nyt sitä tekstiä tulee. Mulla on myös toinen blogi, joka on kylläkin jäänyt kokonaan motivaatiopulan takia, en tiedä miksi koen sitä kohtaan tätä, mutta onneksi äiti on suostunut kirjoittamaan sitä välillä. Kirjoitan mielummin motivaation kanssa monipuolista, ja ehkä mielenkiintoisempaa tekstiä, kuin että ilman motivaatiota tönkköä ja yksinkertaisesti kirjoitettua tekstiä. Teen yleensä kaikkea muuta koneella, vaikka pitäisi kirjoittaa postausta, kuten esim banneria. Kahvikuppi auttaa kovasti tekstiä kirjoittaessa. Toisinaan mulla menee hermot kirjoittamiseen, kun kirjaimet hyppii ja sanat saa uuden muodon. 

Hevosbloggaajien whatsapp ryhmästä on ollut mulle todella paljon hyötyä. Olen saanut sieltä apua tarvittaessa sekä rakentavaa ja hyvää palautetta. Siellä on helppo kysyä neuvoja ulkoasun teossa, ja olisiko tietynlaisessa bannerissa mitään ideaa. Lisäksi blogini kävijämäärät ovat nousseet sen jälkeen, kun olen voinut jakaa postauksen linkin sinne. Muutenkin koko ryhmä on ollut pelkkää plussaa bloggaamista ajatellen. 

Kalusto hajalla...

Moikka!

Postauksen kuvan katsominen omalla vastuulla!

Aihe josta on hankala kirjoittaa sekä muotoilla lauseet oikein. Eilen menin normaaliin tapaan tallille, ja luvassa oli Pipsan ratsastus. Sain thiedeman-ohjat postissa, joten pääsin myös kokeilemaan niitä. Pipsa antoi yllättävän hyvin tarhassa kiinni, kunhan aluksi hieman juoksutti sitä. Pääsin varustoimaan sen, ajattelin mennä ilman himmennintä tämän reissun, koska tarkoituksena oli kävelylenkki. Sain Pipsan varustoitua, jonka jälkeen hain Vipin tarhasta, ja valjastin sen Tuomolle valmiiksi. Päänvaivaa aiheutti rintaremmi systeemi. Y-rintaremmi, joka yhdistyy naruun, joka menee aisoja pitkin. Loppujen lopuksi Tuomon piti laittaa se, kun en tajunnut, että narua olisi voinut pidentää. Kiipesin Pipsan selkään, jonka jälkeen päästiin lähtemään. Heti alussa huomasin, että ohjista on apua, kunhan ensi kerralla laittaa yhden pykälän "kireemmälle". 

Käytiin kerran alhaalla, dieselmoottori lämpeni yllättävän nopeasti. Edelleen sama vetovoima Vipin kärryjä kohtaan, eikä millään meinattu pysyä omassa reunassa. Yritin vaikuttaa asiaan oman painon avulla sekä tietenkin ohjien avulla. Ei auttanut johtavakaan ohja, mutta kyllä me aina pari sekuntia omalla puolella pysyttiin. Tämä kostautui myöhemmässä vaiheessa lenkillä. Maantielle tullessa Pipsalle tuli hetkellinen hidastuminen, jouduttiin juoksemaan Vippi kiinni. Se oli todellakin vain hetkellistä, lahdentiellä mentiin jo edellä. Mutkan takaa vastaan tuli mönkijä, nähtiin parhaaksi kääntyä sivutielle. Mönkijä meni ohi, ja päästiin jatkamaan matkaa. Annoin Pipsalle koko matkan ajan puolipidätteitä. 

Kohta huomasin Aleksin meidän perässä pyörällä koiransa kanssa. Pipsa kuuli vain äänen, eikä nähnyt tietenkään mitään, koska laput oli edessä. Jokin siinä oli liikaa, ja Pipsa päätti kääntyä sivuttain, samalla kuului kolahdus, ja sitten sitä mentiin. Pipsan jalka osui siis Vipin kärryihin. Sain Pipsan takaisin käynnin puolelle. Tämän jälkeen alkoi näkyä vaurioita Pipsan jalassa, mutta tehtiin silti lenkki loppuun. Ontumista ei ollut, mutta verta tuli takajalasta. Menohaluja se ei haitannut, ravi oli mielessä vähän väliä, varsinkin ylämäissä. Vipin kanssa haluttiin kävelylenkki, koska sille tehtiin silloin yksi päivä klinikalla sisäinen bliistraus takapolviin. 

Päästiin takaisin tallille, yökin nähdessäni Pipsan takajalan. Sain siltä varusteet pois, jonka jälkeen pestiin jalka. Näytti sen verta pahalle, että Tuomo soitti eläinlääkärille tulisiko tämä tikkaamaan haavan. Jalassa oli n. 3cm pituinen syvempi haava sekä muita pintahaavoja/naarmuja. Eläinlääkäri ei alkanut tallinkäytävällä tikkaamaan, joten meidän täytyi lähteä klinikalle. Hevosauto oli remontissa, joten jouduttiin lainaamaan tutun koppia, ja päästiin lähtemään joskus yhden aikoihin klinikalle. Päästiin klinikalle, ja Pipsa vietiin sisälle. Ne nukuttivat Pipsan, puhdistivat jalan sekä tutkivat sitä. Tämän jälkeen he alkoivat tikkaamaan haavaa. Puudutettaessa Pipsalla meinasi olla takajalan liikkeet hallussa. Minä olin hännän pitäjä, Tuomo piti jalkaa, ja aleksi oli huulipuristimen pitäjänä. Lisäksi kaksi ihmistä tikkasi jalkaa. Homma ohi, ihana pinkki paketti jalkaan, jonka jälkeen Pipsalla nousi aineet päähän. Alkoi kamala päänviskely, jota se ei ole tehnyt pitkään aikaan. Lieksan startti jää nyt tämän takia väliin. 

Tänään menin tallille puolen päivän aikaan. Lilille oltiin tekemässä parhaillaan pakettia jalkaan. Se ontui jo eilen etujalkaa, enkä löytänyt sieltä mitään. Luultavasti sillä on kaviopaise etujalassa, joten sitäkään ei voida nyt liikutella. Vippi kävi tänään uimassa, sillä otettiin kaksi n. 4min uintireissua. Sillä aikaa minä ja Ari sovittiin talven ajan ajut Pipsalla. Mullahan ei todellakaan riitä viikolla aika, ja kaiken lisäksi pimeys painaa päälle. Mitä sitä suotta päävalmentajalta kyselemään, kun meillä on ollut vähän kinastelua Arin kanssa, kumpi ajaa Pipsalla. Ilmoitettiin Tuomolle vain, että Ari ajaa viikolla, ja minä viikonloppuisin. Toinen vaihtoehto olisi valaistu hiittisuora talven ajaksi, joka tietenkin toimisi kuntopyörällä, jota Ari polkisi aina, kun ajaisin Pipsalla tai Lilillä. Jätetään tämä tähän, eikä paljasteta meidän kaikkia ajatuksia sekä suunnitelmia. 

Nyt tytöt uidaan!

(C) Aleksi

Moikka! 

Klinikalla käytyämme, saatiin vinkiksi, että Vippiä kannattaa uittaa, jos on mahdollisuus. Niinpä me päädyttiin eilen uitto hommien pariin pitkästä aikaa. Pipsan kanssa on jotain johtajuusongelmia, ei anna tarhassa enää kiinni. Eilenkin meni monta minuuttia ja hermoja vaadittiin, kun yritettiin pyydystää sitä. Kyllähän sen sitten sai kiinni, kun jonkun aikaa juoksutti, ja keskusteli asiasta. Lili on taas koko ajan pyörimässä ympärillä, joka haittaa välillä Pipsan kiinniottoa.  Aleksille kiitos hyvistä kuvista!

Annetaan kuvien ja videon kertoa enemmän, kuin tuhat sanaa! Videon näet TÄÄLTÄ

(C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

 (C) Aleksi

Yhteiskuvan paikka

Moikka!

Aloin tässä kelaamaan mistä olen viimeksi kirjoittanut. Yritin kylläkin jo päivällä kirjoittaa, mutta en vain saanut sanoja järjestykseen. Nyt on motivaatio ja aihe selvä, joten aloitetaan. Vieremän ravit tosiaan oli perjantaina. Oltiin ennen viittä jo varikolla. Totesin Tuomolle, että jos on vain puomipaikka Vipille, niin hypin riemusta... Eipä ollut puomi paikkaa tai katospaikkaa, käskettiin ajaa vapaalle nurmialueelle, ja valjastaa auton perässä. Vippi, jota ei ikinä ole valjastettu auton perässä, ja ajatus siitä, jos se on samanlainen kuin Hankasalmella... Tuomo kävi hakemassa voilokit, ennen kuin otettiin se autosta. Vippi oli poikkeuksellisen rauhallinen, ja seisoi vain vieressä. Saatiin se kiinni, ja aloimme valjastamaan sitä. Se ei hermoillut, tai seilannut edestakaisin, vaan seisoi paikallaan. Arto lämmitti Vipin koelähdön jälkeen. Se ei näyttänyt oikein hyvälle, ei käyttänyt etujalkoja mun mielestä samalla tavalla kuin ennen. Palautumisessakin meni kauan, mutta palautui kuitenkin. Startti oli joskus klo 18.10. Vippi lähti ihan hyvin liikkeelle, ja pysyi porukan mukana aika hyvin. Otti kuitenkin laukan kaarteessa, jonka jälkeen ei ottanut enää oikein vauhtia. Se haki selvästi ravia, eikä Arto näyttänyt ajavan sillä ihan tosissaan. Tulihan se kahdeksantena maaliin, ennätystä ei parannettu eikä hilujakaan tilille tullut. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen Vippiin, teki kuntoon nähden hyvän juoksun. 

Muita kuvia aikaisemmassa postauksessa.

Eilen oli ratsastus hommia tiedossa. Kaksi tuttua lasta tuli ensinnäkin ratsastamaan Pipsalla tietenkin. Pipsa yllätti kyllä, miten hyvin se toimi talutusratsastuksessa. Tyttö ratsasti ensin, kun sain sen suostuteltua siihen. Pipsa meni todella hyvin sekä rauhallisesti. Vaikka vauhti olikin reipasta eli sain käytännössä kipittää kamalaa kyytiä rinnalla. Sen jälkeen poika kiipesi selkään, pienen jännityksen kera. Pipsa alkoi lämpenemään sekä hieman testailemaan mua siinä rinnalla. Kuitenkin selvittiin siitä, ja molemmat halusivat vielä toisenkin kerran käydä köpöttelemässä. Pipsa oli kyllä super, kyllä siitä tulisi hyvä ratsu!♥

Tämän jälkeen oli mun vuoro hypätä selkään. Tungin turvaliivin kypärän lisäksi päälle, ja nousin tietenkin tikapuiden avulla pienen ja pyöreän Pipsan selkään. Tuomo lähti Vipin kanssa mukaan, kohteena oli lahdentie. Pipsa löntysti menemään pitkin maantietä, ja alkoi miettimään hetken kuluttua tuleeko ketään perässä. Pitihän sitä katsoa tuleeko siellä ketään. Pientä epäröintiä oli niin kauan, kunnes Vippi tuli rinnalle kävelemään. Diesel moottori lämpesi jonkin ajan kuluttua, ja alettiin kipittämään edellä. Pipsa olisi halunnut pellolle kävelemään, tai oikeastaan olisi halunnut oikaista, mutta tyydyttiin tällä kertaa menemään tien kautta. Muutamien hölkkä askelten kautta, pysähdyttiin pudottamaan kyytiläiset Vipin kyydistä, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Pipsa tuntui rennolta, eikä hötkyillyt ylimääräisiä. 

Ajattelin kokeilla Pipsan pään rassaamiseksi koottua käyntiä. Ideana se oli mahdollinen . Aloin hieman antamaan puolipidätteitä sekä hieman säätelin jaloilla myös. Hankala selittää, kun en enää ole ratsuihmisiä, ja tiedän vain mitä pitää tehdä, kun haluaa koottua. Pipsa alkoi ottamaan lyhyempää askelta sekä tuntui, että nyt se kokoaa hieman itseään, ja avut menee perille. Annoin välissä mennä löysin ohjin, ja kohta taas uudelleen. Joka kerralla parani, ja olin taas kerran tyytyväinen Pipsaan. Halasin sitä selästä käsin, ja totesin " et sä oo ihan toivoton tapaus ". 

Takaisinpäin tullessa Pipsalla alkoi mielikuvitus toimimaan liiankin hyvin. Onneksi ei niin hyvin, mitä se on sen kanssa keskenään lenkeillä, Vipin läsnäolo jarruttelee hieman sitä. Tutun ja äänekkään ojan yli mentäessä Pipsan mielestä krokotiili meinasi hypätä sen kimppuun. Metri sivulle, ja pam oltiin Vipin kärryissä kiinni. Sitähän se myös säikähti, ja Tuomo kysyi mikä sille oikein tuli. En saanut sanottua tietenkään mitään, kun nauratti. Tämän takia, en tykkää ylittää ojia Pipsan kanssa toisen rinnalla. Päästiin maantielle, ja metsästä lähti lentoon joku lintu. Vippi ei säikähtänyt , mutta Pipsa säpsähti vähän liiankin pahasti. Hieman oli herkällä tuulella eikä himmentimestä tuntunut olevan apua. Tällaista kuitenkin tällä kertaa.

Tänään kävin muuten vain hevosten luona, otettiin porukan kuvat tarhassa. Hepat jää lyhyelle lomalle nyt, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö kävisi tallilla. 

 Pipsa ei millään antanut kiinni

 Eikä oikea asento meinannut löytyä mitenkään

 Tytöt hei, tekohymy kameraan ja korvat höröön!

 Nyt se onnistui..

 Kuningatar saapui myös kuviin. 

 Täydellistä♥

Jonka jälkeen Tuomo meni Vipin taakse piiloon.. 

Kuvapostaus

Vauhdikasta viimeistelyä

Moikka!

Tänään meillä oli suunnitelmissa Pipsan ratsastus sekä Vipin viimeistely huomista starttia varten. Menin klo 11 tallille, keli oli mitä mahtavin. Pipsa näytti tarhassa juuri sille, että se on lähdössä mun mukaan lenkille. Mehän ajettiin eilen pidempi kävelylenkki kärryillä Vipillä ja Pipsalla. Juteltiin siinä jonkun aikaa, jonka jälkeen lähdin Pipsan luokse tarhaan. Lili oli pöllähtäneen näköisenä vastassa, tietenkin heti ensimmäisenä. Pipsa taas oli kahden vaiheella, lähtisikö mukaan vai ei. Sain sen kuitenkin kiinni aika nopeasti, mutta siitä eteenpäin tarvittiin Tuomon apua.

Päästiin laahustamalla katokselle, ja aloin miettimään mitä kaikkea Pipsan päälle laittaisi. Suunnittelin käyväni lahdentiellä, jonka jälkeen ottaisin yhden vedon vielä alhaalta ylös. Laittelin Pipsalle suojat, satulan ja tarvittavat päävehkeet. Tuomo pohti vieressä, tarvitseekohan Pipsa ihan välttämättä himmennintä. Laitoin sen silti, eikä se loppupelissä ollut liikaa. Omat suojavarusteet tuskalla ja työllä päälle, ennen kun kiipesin tikapuiden avulla Pipsan selkään. Tuomo jäi pyydystämään Vippiä, kun lähdimme maantietä kohti.

Pakko myöntää tähän väliin, että mua on ahdistanut ajatus nousta hevosen selkään. Enhän mä ole edes käynyt sen kaatumisen jälkeen hevosen selässä, muutakuin sen, että kiersin Vipillä tarhan sen jälkeen. Eilen illalla mietin, mihin mä itseni oikein laitoin mukaan. Toisaalta luotto Pipsaa kohtaa on suuri, eikä sen selkään meneminen lopulta ahdistanut paljoa. Ensimmäinen alamäki oli vähän jännittämistä, ja asiaa pahenti vain se, että Pipsa teki jo siinä vaiheessa sivuloikan ilman pätevää syytä. Aloin pikkuhiljaa rentoutumaan sekä keskityin olennaiseen. Pipsalla alkoi mielikuvitus luistamaan vähän liiankin nopeasti. Sivuloikan aiheeksi riitti vain tummempi, tai vaaleampi kohta tiessä. 

 Lilin ajokuvat eiliseltä kuvittamassa postausta.

Otettiin muutamat hölkkä pätkät välissä, ja päätin käydä hieman pellolla pyörimässä. Arto sanoi eilen, kun kävi kengittämässä, että duplo kenkä saattaa olla liukas nurmipohjalla, joten sain hieman varoen mennä pellolla. Aloin asettelemaan Pipsaa vasempaan kierrokseen, se alkoi aika äkkiä menemään oikealla tavalla sekä tuntui rennolta. Päätin vaihtaa suuntaa, jolloin se alkoi menemään lapa edellä. Pienen pätkän sain sen menemään edes jotenkin kunnolla, ja vaihdoin sen jälkeen suuntaa. Kokeilin hieman myös ravissa työskentelyä, joka onnistui erittäin hyvin. Olin tyytyväinen Pipsaan, joten lähdettiin takaisin tallille.

Alamäistä se jyrkin epäilytti itseäni eniten, mutta luotin Pipsaan, ja päästiin se hyvin alas. Puolipidätteiden avulla käveltiin koko matka, päänviskely oli tietenkin koko ajan mielessä, mutta siihenkin olen investoinut ratkaisun. Ostin käytetyt thiedeman ohjat. En lopulta tiedä, onko niistä hyötyä, mutta ainakin kokeillaan. Maantiellä näin jo kaukaa, että vastaan on tulossa traktori, joten käänsin Pipsan metsätielle. Eihän se meinannut millään pysyä siellä metsän puolella, kun oli hirveät halut päästä tielle. Lopulta päästiin tallille, ja jäin pyörittelemään sitä tarhojen ympärille.

Tarkoituksena oli odottaa, että Vippi ja Tuomo tulee alatieltä pois, ennen kuin menen ottamaan vetoja. Kuulin, että ne ovat tulossa, joten menin odottamaan ylämäen päälle niitä. Vippi tuli erittäin iloisen ja hengästyneen näköisenä ylös mäkeä. Katsoin, että mitä h*******ä täällä on tapahtunut. Kärryillä ei istu ketään, ja ohjat on vaikka mitenkä päin. Käskin Pipsan ravaamaan takaisin katokselle, jolloin Vippikin päätti tulla kovemmalla vauhdilla ojan yli. Hyppäsin selästä alas, ja laitoin Pipsan kiinni. Vippi tuli puuskuttamaan niskan taakse, eikä ollut lähdössä minnekään. Sain sille päitset päähän, ja revin ohjat auki, kun ne olivat solmussa ja tiukalla.

Talutin Vipin toiseen katokseen, ja menin takaisin Pipsan luokse. Lähdettiin sitten alatielle katsomaan, missä Tuomo on. Kaikeksi onneksi se käveli sieltä takaisin tallille päin, jolloin lähdin takaisin tallille. Vippi näytti sille, että se lähtee katoksineen päivineen meidän perään. Jätin Pipsan katokselle, se ei näyttänyt tietävän mistään mitään. Ohjat oli Vipiltä poikki sekä osa varusteista kierossa, joten mitään vakavaa ei ollut käynyt. Mietin vain, mitä on tapahtunut, ja sainkin kuulla seuraavaksi syyn. Tuomo oli löysäämässä sekkiä, jolloin Vippi oli päättänyt lähteä katselemaan maisemia. Onneksi kaikki hyvin, ja varmaan tulee voitto huomenna, kun tällainen viimeistely takana. 

Kuva kertoo kaiken Vipistä sen jälkeen, kun sain sen kiinni.

Päätin kuitenkin vielä lähteä ottamaan vedon Pipsalla. Päästiin alamäki alas, ilman että kaaduttiin. Ajattelin hölkätä hieman alkumatkasta, jotta se lämpenee vähän vielä. Aloin keräilemään ohjia käsiin sekä miettimään seuraavaa kovempaa vetoa. Lähdettiin reippaasti liikkeelle, Pipsa tuntui todella hyvälle, eikä laukkakaan ollut mielessä. Tietenkin olen vähän kevyessä istunnassa siinä vaiheessa, ja tiedän, että aina on Pipsan kanssa se mahdollisuus, että se säikähtää. No tänään kokeiltiin myös sitä. Oltiin melkein jo suoran toisessa päässä, kun se näki jotain ja hyppäsi metrin sivulle. Multa lähti jalustimet jalasta, ja olin ihan satavarma, että nyt tipun. Päätin kuitenkin, että yritän pysyä täällä. Tartuin kaksin käsin harjaan ja yritin istua syvälle satulaan. Samalla jarrutella astetta pidemmillä ohjilla. Ei auttanut muu, kuin ruveta käyttämään ääniapuja, että sain sen kävelemään. Olihan kyytiä, sain jalustimet jalkaan, ja ravasin vielä pienen pätkän lopuksi. Ratsastin Pipsan katokselle, ja sanoin Tuomolle, että nyt oli lähellä, että olisin maistanut hiekkaa. Nämä meidän viimeistelypäivät on olleet vähän vauhdikkaampia tänä kesänä. Mutta viimeksi tuli voitto, kun meni huonosti viimeistely!