Päivänselvä asia

Moikka!

Eilen mulla alkoi tosiaan toinen kesätyö viikko tallilla. Suunnitelmissa oli hiitille lähtö, jotta saataisiin jotain selvyyttä, kannattaako näitä ilmoittaa Hankasalmelle raveihin vai ei. Käytiin tällä kertaa Vieremällä hiitillä. Viime kertaa muistellen otin tällä kertaa kilpakärryt itselleni, oli turvallisempi vaihtoehto. Otettiin Pipsa ensimmäisenä tarhasta, tällä kertaa ei laitettu ollenkaan putseja sille etujalkoihin. Painoputsit sai jättää myös jo aikaisemmin pois, kun kengitystä muutettiin. Saatiin Pipsa autoon, ja hain Vipin harjattavaksi. Vippikin käveli nätisti perässä auton kyytiin, ja päästiin lähtemään Vieremää kohti. 


 Purettiin hevoset ja kamat autosta, ja aloimme valjastamaan niitä. Säätelin kärryjen penkkiä, että ei tarvitse yrittää pysyä kärryillä, ja pitää jalkoja just ja just siinä, missä niitä pidetään. Säädöt oli tehty, ja lähdettiin lämmittämään hevoset. Pipsalla oli paineita kamalasti, kädet oli muutaman kierroksen jälkeen makaronia. Välillä sai vähän kysellä Pipsalta, että mitä tahtia mennään ja minne suuntaan. Roskikset oli ihan kamalia aidan varressa, joten reittimme oli todella mutkikas. Tuttu kuski eli Arto ajoi Vipillä tämän hiitin. Olin ihan varma, että nyt me ei kyllä pysytä noitten perässä alkua pidemmälle. Hölkättiin yksi kierros, ja alettiin sen jälkeen volttaamaan. Voltattiin edeltä Pipsan kanssa edeltä, joten se oli hieman hankalaa hahmottaa ja tietää mistä pitää kääntyä. Ajoin koko hiitin sisärataa, Vippi toista rataa vierellä tullessa. Ensimmäinen kierros mentiin 1.50.0- 1.47.0. pintaan. Pipsalla oli vielä paineita ja haluja, joten aloin hieman koventamaan tahtia toiselle kierrokselle siirtyessä. Mentiin vähän laidasta laitaan eri vauhita välillä 1.43.0. ja hetkellisesti 1.36.7. Annoin Pipsan tulla kovempaa loppusuoran, ja lopetettiin hiitti 1.36.2. vauhtiin.  Tiesin, että Arto ei aja kilpaa, mutta voitettiin silti tämä hiitti. Pipsassa huomasi eron, vastasi Vipille sekä tuli loppusuoran niinkuin pitikin. Lisäksi se ei ollut ollenkaan toiselle ohjalla, ainakaan en sitä tullut huomanneeksi. 






Tänään ratsastelin hevoset iltapäivästä. Aloitin homman Vipistä, tarhassa se yritti tyrkkiä, ja olla liian läheinen mua kohtaan. Oltiin kylläkin jo aamusta keskusteltu siitä asiasta, eli kävelin edeltä ja oletin, että Vippi pysähtyy sopivaan kohtaan, että lapa ei mene mun ohi. Tämä harjoitus sujui hyvin, vaikka se kävelikin mun perässä korvat luimussa. Takaisin iltapäivään, sain sen katokselle ja satulan laitossa toruin sitä potkimisesta vyötä kiristäessä. Kaikki muut hommat siinä sivussa sujui hyvin, ja oltiin hyvillä mielin lähdössä matkaan. Käytiin kaksi kertaa alhaalla kääntymässä, kun Tuomo ajoi Lilillä. Lili oppi kääntymään ilman, että piti mennä päästä ottamaan kiinni, mutta tallin päässä ne kävivät syrjemmässä kääntymässä. Ei ihan kaikki avut mene vielä perille. Muutenhan se näytti Vipin selästä katsottuna menevän hyvin. Käytiin Vipin kanssa vielä vähän matkaa lahdentiellä kävelemässä. Sama puunrunko oli ongelmana metsässä, mutta en antanut periksi ja yli mentiin. Yhden talon pihassa oli ihminen, ja Vippi hirnui sille kuin joku pahempikin ori. Sehän meni siitä ihan sekaisin, jatkoimme vähän matkaa ennenkuin lähdettiin takaisin tallille. Traktorin takaa ajamana tultiin reippaammalla tahdilla tallille. Vippi oli tänään rento, ja yllättävän reipas sekä meno haluja löytyi. 



Entäpä sitten Pipsa, nyt yritän panostaa enemmän kirjoitusvaiheessa. Tuomon avustamana otin sen tarhasta katokselle varustoitavaksi. Pipsa olisi mennyt possusta, oli se niin kurainen, kun päivällä piehtaroi tarhassa. En tiedä, oliko se väsynyt, vai vetänyt sieniä, mutta silmät sillä pysyi just ja just auki, eikä ilmekään värähtänyt varustoidessa. Päätiin tällä kertaa laittaa sille laput, koska eihän sitä ikinä tiedä, mitä se näkee. Koko alku matka tallilta poispäin oli yhtä mutkittelua, ja jarruttelua. Enemmän olisi kiinnostanut kääntyä takaisin kuin mennä eteenpäin. Mutkan takaa tuli auto, ja tunsin ohjissa Pipsan epävarmuuden. Napautin sitä raipalla, ja otin ohjia vähän lyhyemmälle. Onneksi auto ei pysähtynyt, niin ohittaminen sujui hyvin pienen ravin avustuksella. Metsässä sama kyseinen puunrunko, josta viimeksi ei menty yli oli edessä. Kaula kaarella törinän kanssa lähestyimme runkoa. Annoin pohkeita ja Pipsan epätoivoisista kääntymis yrityksistä huolimatta siitä loppujen lopuksi yli mentiin. Kehuin Pipsaa, mutta kohta se kehuminen loppui, ja alkoi valittaminen sen syömishaluista ratsastaessa. Syömisen tuskasta selvittyä jatkoimme matkaa hieman möksähtäneenä toisillemme. Oltiin erimieltä joka toisesta asiasta. Pipsa halusi ravata, mutta minä en. Lopputuloksena pään repimistä ja torumista, jolle ei loppua näkynyt. Pipsa halusi myös säikähdellä ja epäillä kaikkea, jota minä en nähnyt tarpeelliseksi. Tämän lopputuloksena oli mutkittelevat reitit, ja minun tasapainon heittely selässä. 

Ei löytynyt yhteistä tahtia tai lopputulosta tähän hommaan. Sama erimielisyys jatkui ja jatkui koko ajan. Hölkättiin pieniä pätkiä, koska en oikein tiennyt muutakaan ratkaisua ongelmaan siinä vaiheessa. Suoraan menemisestä puhumattakaan... Pellot olisi kiinnostanut enemmän kuin homma mitä oltiin tekemässä. Ojastakin hyökkäsi hai melkein meidän kimppuun, joten päätimme ravata mäen ylös. Kirjaimellisesti hevonen oli kuin höyryjuna, ja minulta nousi höyry päästä. Käytiin kääntymässä tienpäässä, ja takaisin tullessa käänsin sen pellolle. Päätin, että nyt loppuu tämä hössöttäminen, ja alat kuuntelemaan mua. Aloin hahmottamaan ympyrän muotoa reitiksi, Pipsan ollessa erimieltä. Toinen oli menossa toiseen suuntaan ja kaikki oli hukassa. Piti mieleen palautella hevosen asettaminen ympyrälle, sekä kaikki muu tarpeellinen. Pikkuhiljaa alkoi vauhti pysymään käynnin puolella, vaikka muotona oli edelleen soikio. Pipsa alkoi asettumaan ja rentoutumaan kierros kierrokselta enemmän ympyrän muotoon. Vaihdoin suuntaan, ja samat toimenpiteet täytyi tehdä, että sen sai menemään edes puoliksi hyvin. Oman painon käytön kanssa sai olla tarkka, sekä pohkeiden käytössä. Liikaa jos niitä antoi, niin oltiin menossa väärällä askellajilla. Vaihdoin vielä suuntaa kerran, kun olin tyytyväinen Pipsan menoon kävellessä. Annoin pohkeita, ja jatkettiin hetken aikaa ravissa. Koko hevonen toimi paremmin kuin osasi kuvitella!  Ei kiinnostanut kampeaminen ensimmäisen kierroksen jälkeen takaisin tielle. Ympyrä muodon pysyminen oli hukassa, mutta sillä ei ole vielä niin väliä. Olin tyytyväinen ja yllättynyt, että Pipsan, joka on aina menossa höyryjunana eteenpäin saa menemään ympyrällä näin hyvin.  



Lähdettiin pellolta pois, samalla kun kehuin Pipsaa. Annoin koko ajan, koko matkan ajan sille puolipidätteitä sekä menin pidemmillä ohjilla. Hevonen toimi kuin ajatus, eikä erimielisyyksiä ollut. Onhan tämä päivän selvä asia, että jos ei ratsasta hevosta kunnolla, vaan matkustaa selässä niin tottakai se kaahottaa eikä kuuntele ollenkaan. Tämä oli taas sellainen kerta, kun oikeasti jaksoin ratsastaa kunnolla Pipsaa enkä vain sinnepäin, huomaa eron itsessä sekä hevosessa. Yhteistyö parani, matkan teko oli mukavempaa kävellen sekä ylimääräinen säheltäminen loppui. Pipsan tarjotessa ravia riitti, kun vain vähän vetäsi ohjista, niin kävely jatkui normaalisti. Tultiin alamäkeä alas, ja katsoin rumpua joka oli tiessä, että siitä on traktorilla menty ja reunat antaneet vähän periksi. Samalla sekunnilla humahettiin Pipsan kanssa muutama kymmentä senttiä alas, kun maa petti toisen etujalan alta. Onneksi siinä ei käynyt mitään Pipsalle, nyt siinä on sitten keskellä tietä reikä. Oikaisimme peltoa pitkin metsätielle, ja annoin sen ravata tuon välin. Metsätiellä ollaan yleensä menty kuin päättömät kanat, mutta tällä kertaa mentiin reipasta kävelyä koko matka. Maantiellä alkoi kamala pään viskely ja repiminen, joka on yleensä merkki siitä, että ihan tyhmää vain kävellä. Käynnillä kuitenkin pysyttiin ja päästiin takaisin tallille. Halasin Pipsaa ja kehuin sitä, miten hyvin se oli tällä kertaa mennyt. Melassivesi ei kelvannut, mutta porkkanasta oltiin toista mieltä. Pipsa toimii hyvin, kun sen saa vain avuille ja samalle aaltopituudelle.  

Juhannusyö


Moikka!
Kello alkaa lähenemään yhtä yöllä, en tiedä miksi olen tähän aikaan koneella, ja varsinkin kirjoittamassa tätä postausta tässä väsymys tilassa, mutta menee tämä varmaan tämän kerran. Heräilin aamulla siinä 9 jälkeen, kun serkut tuli kiljumaan viereen, että ala herätä. Siinä puol unissa pistettiin navettaan, ilma oli hirveän kylmä, joten juoksentelin toppatakki päällä koko päivän. Kerta se on toinenkin, kun toppatakki päällä on juhannuksena. Tuli tehtyä kaikkea turhaa päivällä. Illasta mentiin katsomaan kokkoa rytkyn rantaan. Menin tallille klo 22 aikaan. 



Pipsa oli veräjällä vastassa, mutta mukaan lähteminen oli toinen tarina. Tuomo sanoi sille, että on se sun ruettava liikkumaan, että pari vapaapäivää sait pitää. Varustoin sen siinä, ja tein sille letin, koska itselläkin oli viimesen päälle hyvät letit päässä. Pipsa lähti laiskasti liikenteeseen, kelaten selvästi mielessä, miksi mennään ilman lappuja.. Päästiin pikku hiljaa kunnolla liikkeelle, vaikka kiihtyminen oli hidasta. Oikaistiin metsän kautta lahdentielle, matkalle oli kaatunut koivu, josta oli kuoriutunu kuori. Siitähän ei yli voitu mennä, niin kierrettiin sitten muutaman metrin päästä se. Se ei syönyt meitä, mutta vauhti alkoi olemaan normaali lukemissa. Kierreltiin melkein kaikki meidän vuokralla olevat pellot, jotka oli paalattu. 

Yhdellä pellolla annoin Pipsan hölkätä vähäisen, että saa vähän purkaa höyryjä. Meinasi tytöllä olla paineita, kun takapäätä heitteli ilmassa. Sieltä pellolta selvinneenä lähdettiin jatkamaan matkaa. Oikealla puolella oli kaksi peltoa, josta sain syöttää hepoille heinät. Eihän se Pipsa rauhoittunut mitenkään päin syömään, vaan kaahotti menemään kuin höyryjuna eteenpäin.  Käytiin vielä yhdellä pellolla pyörähtämässä ennenkuin lähdimme takaisin tallille. Maisemat olivat vielä tosi nättejä, kun aurinko laski. Kello oli aikalailla jotain 22.30 luokkaa silloin. Vasikoita piti tuijottaa, ja kaikkia ääniä jäädä kuuntelemaan. Käytiin katsomassa yksi sivu tie, mitä sieltä löytyy, mutta ei siellä ollut kuin vain pelto vastassa. Mentiin katokselle, juomaan juhannusjuomat ja vaihtamaan ratsua. 


Vippi oltiin ajettu jo päivällä, mutta ratsastin sillä silti kevyehkön lenkin. Kerta se oli ensimmäinenkin , kun toppatakki päällä teki mieli kesällä ratsastaa orikuvasto povitaskussa. Vippi hermoili lähtiessä kamalasti, eikä millään olisi haluttanut, vaan silittelyä kaipasi. Lähdettiin silti. Saman koivun rungon vieressä oli sama kyseinen kivi , jota ollaan aina vähän katseltu. No, tänään Vipin kaula meni niin kaarelle kuin se vain sen sai. Kohta oltiin menossa eri ilmansuuntaan, mutta hallinta pysyi, ja siitä mentiin ohi sekä myös koivun rungosta yli. Kohta oli vasikoita ihmettelyn aiheena, mutta niitä jäätiin vain tuijottamaan. Vippiä piti hieman nuhdella, kun se vain repi ja repi koko ajan oksia puista. 

Kuvittelin, että nyt keskellä yötä klo 23 jälkeen ei tule minkään näköistä laitetta vastaan missään tiellä. Niinhän sitä aina saa luulla, kun kuulin lähestyvän mopon kaltaisen äänen. Mutkan takaa tuli mönkijä, siinä ehti vain tajuta, että Vippi lähti, ja hallinta oli pikkusen hukassa. Sain sen kuitenkin ohjia vuorotellen vetämällä takaisin, ja päästiin pellolle, joka oltiin aikaisemmin käyty tutkimassa. Mönkijä jatkoi matkaa, ja me myös. Ei Vippikään jaksanut syödä heinää, mutta jos ei lupaa olisi ollut syödä, niin sitten sitä oltaisiin vedetty väkisin. Vippi halusi ehdottomasti kiertää vastakkaisen pellon kokonaan. Näin me tehtiin, ja Vippi oli tyytyväinen. Haisteltiin pyöröpaaleja askelta lähempää, ilman että ne hyökkäsi päälle. Kotiinpäin tultiin reippaammin, ja Vippi olisi voinut vaikka käydä vielä jossain. Alkoi olemaan jo viileämpää, joten mentiin tallille. Vipille ei myöskään kelvannut juhannusjuomat, mutta heinät maistui tarhan puolella.


Viimeisenä hommana oli orikuvaston katselu, joka oli tehty huumorilla ja huvin vuoksi, en siis ole millään tavalla päästäni sekaisin. Vippi täytti koko kuvaston heinällä, mutta valittiin sen kanssa Metkutus ykkösvaihtoehdoksi. Pipsa raukka pelkäsi kuvastoa, mutta tuli lopulta haistelemaan sitä. Sillä oli vaikeuksia valita I.P. Lennon ja Metkutuksen väliltä. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan tästä asiasta mulle, että hevoset ei ymmärrä tätä. Ymmärti tai ei, mutta pääasia, että tämä juhannusyö oli ikimuistoinen. Lilille en olisi saanut näyttää koko kuvastoa. Se otti sen suuhun ja repi sekä kuopi sitä kaviolla. Isi oli tyhmä, koska se kuopi Liisingin kuvat siitä pois. Sen  jälkeen hoidin sitä hetken, ennenkuin lähdin kotiin. 






Hiitiltä aisan alle


Ajatuksena aluksi oli, että en kirjoita, kuin pari postausta enää tässä kuussa. Mutta näin järkevämmäksi tehdä yhteenvedon viikon 25 alusta sekä edellisestä sunnuntaista, koska juhannuksesta on tulossa oma postaus. En muuten olisi avannut konetta, ja alkanut kirjoittamaan, mutta kun tässä on asioita tapahtunut, ja on asioita mistä voi kirjoittaa, niin mitä sitä suotta niitä sisällä pitämään. Asiaa tulee hiitistä aisan alla pyörimiseen, eli laidasta laitaan vähän kaikkea mahdollista. 

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus ajaa Lilillä. Menin puolilta päivin tallille, ja aloin ottamaan Liliä tarhasta. Siinäpä me valjastettiin se, pumpuleiden laitosta se ei edelleenkään oikein tykkää, sen huomaa siitä, kun korvat menee heti luimuun eikä ne sen jälkeen hörössä enää ole. Omalle kohdalle kun ajattleee, niin eihän se mukavaa ole, kun pumpuleita korviin laitetaan. Kärryt paikoilleen, ja eikun menoksi. Tällä kertaa en laittanut potkuremmiä, koska se ei ole mallannut ollenkaan, että pukittelisi saatika potkisi. Eihän sitä varma ikinä voi olla, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hilja tuli ottamaan kuvia meistä, ja samaan aikaan lähdimme köpöttelemään alatietä kohti. Pieniä ongelmia oli liikkellelähdön kanssa, koska avut ei oikein toimi vielä kunnolla. 



Lili käveli paljon reippaammin, kun oltiin päästy pidemmälle. Päästiin alatien päähän, ja oli aika kääntyä takaisin. Lili kun ei osaa vielä ottaa sivuaskelia, niin kääntyminen on erittäin hankalaa. Lili meni väkisin seisomaan puoliksi pusikkoon, eikä liikkunut mihinkään suuntaan siitä. Yritin saada sitä menemään eteenpäin, mutta turhaan. Se alkoi heti hyppimään kahella jalalla, tai sitten peruuttamaan. Sain peruutettua sitä vähän, että kääntymisen siitä olisi pitänyt onnistua, mutta ei. Lili hyppäsi pystyyn, samalla menettäen tasapainon, koska itse tein myös tarvittavat liikkeet ohjien päässä, että saisin sen takaisin neljälle jalalle. Sadasosa sekunnin aikana Lili oli aisan alla kyljellään, ja riehui siinä hetken, ennenkuin nousi takaisin ylös miettien mitä äskettäin tapahtui. Otin ohjat toiseen käteen, ja toisella kädellä suitsista kiinni, ja käännyimme sillä tavalla helposti takaisin. Pitää opetella sivuaskeleen ottamista jossai kiitoradan levyisellä alueella. Loppumatka sujui tallille hyvin, lukuunottamatta pysähdystä, jonka jälkeen se ei liikkunut mihinkään. Sanoin vain sille, että mulla on aikaa odottaa vaikka koko päivä, että liikut siitä. Eipä mennyt kauaa, kun pääsimme katokselle. 

Eilen maanantaina meillä oli hiittipäivä. Käytiin Vipin ja Pipsan kanssa haapakummun radalla, jotta saatiin Pipsan jalka rasitettua tämänpäiväistä eläinlääkäri käyntiä varten. Hevoset tuli nätisti perässä autoon ilman ongelmia, ja päästiin lähtemään rataa kohti. Ajoin tällä kertaa hiittikärryillä, pikalukko valjailla. Valjastelin Pipsan pienen vinkumisen aiheuttamana, koska Pipsa olisi halunnut vain syödä koko ajan suitsia laittaessa. Laitoin sille normaaliin tapaan polvisuojat, mutta myös takasäärisuojat, jotta näen onko niihin tullut jälkiä. Huomasin, että valjaiden toinen kiinnitysjuttu oli vääntynyt, jonka seurauksena aisa valui siitä pois. Lämmityksen ajoin puoliksi toinen aisa irti, kauheen räminän kanssa. Pipsalla oli lämmityksessä sopivasti painetta. 



Sidottiin aisa vielä nahkaremmillä paremmin kiinni, ja räminä loppui siinä samalla. Voltattiin pari kiekkaa ennenkö lähdettiin. Mulla oli suunnitelma hiitin suhteen, miten tulemme häviämään sen, eli siis voittamaan. Ajoin kaksi täyttä kierrosta Vipin selässä, ja päästin Pipsan lähtemään Vipistä ohi. Se alkoi heti painamaan ohjille, eikä siinä vaiheessa tarvinnut käskeä. Ns. loppusuoralla käskin hieman sitä, mutta normaalia vauhdin lisäystä ei tullut, mutta voitimme silti tämän hiitin. Koko hiitin läpimeno aika oli 48.0. Pipsa laukkasi alussa kerran, ja muuten meni pää kierossa koko ajan. Mutta olihan se parempi kuin edellisellä hiitillä. 

Tänään tiistaina menin 7 aikoihin tallille, koska lähdettiin käyttämään Pipsaa eläinlääkärin luona Siilinjärvellä tai jossain sielläpäin me oltiin. Pipsalla oli sanomista vasemman jalan jännekanavassa. Se sai siihen jotain ainetta, en kuunnellut hirmu tarkkaan, koska en voi/pysty katsomaan piikitys tilannetta. Pipsa laahusti tulla rauhoitettuna auton kyytiin, totesin sille siinä, että olisitpa aina näin rauhallinen. 


Tuntuu, että tästä tulee kilometrin mittainen postaus, mutta jospa ei kuitenkaan. Eläinlääkäri reissulta tultuamme laitettiin Pipsa karsinaan, koska sillä oli karsina lepoa tämä päivä sekä kaksi seuraavaa päivää tarhassa oleskelua, jonka jälkeen kevyttä liikettä. Otin Lilin tarhasta, ja valjastelin sen siinä. Ajoin sillä tällä kertaa hiittikärryillä ilman potkuremmiä, vaikka ajattelin sitäkin yhdessä vaiheessa. Lili oli kamalan reipas, joten hölkättiin jonkun verran alaspäin. Se menee tosi hyvää ja rentoa ravia, eikä millään haluaisi lopettaa ravaamista. Kokeilin tällä kertaa kääntää sen pellolla, ensinnäkin sitä pelotti mennä pellolle, se törisi hirveästi sekä epäili sinne menemistä.

Eipä se iso tila auttanutkaan, vaikka luulin. Sama pystyyn hyppäämisen mallaaminen alkoi ja pään painaminen lapaa vasten. Nousin kärryiltä, ja otin sen suitsista kiinni. Alkoi olemaan vauhtia, kun se tajusi, että pystyyhän tässä kääntymään. Hyppäsin takaisin kärryille, ja hölkättiin Tuomoa vastaan. Loppu matkasta ärsytin Liliä sen mielestä, koska en antanut sen juosta, ja härkin samaan aikaan Tuomoa piiskalla. Pyöriteltiin ja käänneltiin sitä tallinpihalla, ennenkö otettiin siltä kamat pois. Sen jälkeen kävin ratsastamassa Vipin, josta ei ole mitään erikoista sanottavaa.




Lepposa lauantai ajeluko...

Moikka!

Mun ei pitänyt tehdä postausta tänään, koska tarkoituksena oli tasata tahtia, mutta aihetta kun on, niin ajattelin kertoa tästä päivästä. Mun oli tarkoitus ajaa tänään Vipillä. Otin sen tarhasta, ja valjastelin sen siinä. Pientä kinastelua oli Vipin ja mun välillä vyötä ja suitsia laittaessa. Kampesin kärryille istumaan, ja Tuomo päästi meidät irti. Tuomo ja Tommi ajoi Pipsalla koppakärryillä. Lähdettiin Vipin johtamana kohti maantietä. Pipsa yritti pysyä kipittämällä perässä, ja mallasi menevänsä ohi. Lahdentiellä se sitten meni ohi moneen otteeseen, mutta ravattiin Vipin kanssa sen ohi. Oli ihan hirveetä ajaa toisilla kärryillä, kun tuntui, että tipun niistä ihan väkisin. Olen tottunut ajamaan toisen mallisilla kärryillä, joissa pysyy aavistuksen paremmin kyydissä. Totesinpa pojille, että teillä taitaa olla rengas vähän vajaa kärryistä, kun Tuomo vasta oli huomauttanut mua mun kärryjen renkaasta.

En tiiä oliko tämä suunniteltu, tämä renkaan vajuminen siis vai ei. Tuomo kysyi, että haluanko ajaa mielummin Pipsalla, niin kevyemmät olisi niissä kärryissä sillon. Suostuin vaihtoon, ja se tuli ottamaan Vipin ohjat multa. Tommi piteli Pipsan ohjia suht löysällä, ja nousuin kyytiin aika nopeesti, ja yhtä nopeesti tulin myös alas kärryiltä. En ehtinyt ottaa mistään kiinni, ja Pipsa repäisi kärryjä eteenpäin. Putosin vajaa puol metriä kärryiltä alas hiekkatielle. Tuntuhan se takapuolessa sen jälkeen jonkun aikaa. Sain hirveän naurukohtauksen maantasalla, ja Tommi vain kyseli kävikö mitään. Tuomo ei taas tajunnut, että me sähellettiin perässä. Noo pääsin takaisin kärryille, ja otin ohjat käteen. Olin edelleen hieman levottomassa tilassa, enkä millään meinannut saada sanotuksi Tommille, että ota nämä ohjat, jos sekoon ihan kokonaan. Onneksi en seonnut, ja matkan teko jatkui.

Kuva toiselta reissulta


Käännyttiin peikkometsään menevälle tielle. Kyytiläiselle matkan teko ei ollut ihan kiva asia, vaan pikemminkin se sai pelätä, että pysyykö Pipsa edes mun hallinnassa. Aloin siinä samalla huolestumaan kärryjen etulevyn pysymisestä kärryissä. Kaikkihan on teoriassa mahdollista, mutta olisi siinä saanut olla aika kova ilmanvastus, jos se siitä meidän naamalle olisi tullut. Tein päätelmiä, ja tulin siihen tulokseen, että siinä on 50% todennäköisyys, että se siitä humahtaa meidän päälle. Käytiin porukalla valloittamassa peikkometsän pelto. Tie oli kuin perunapelto, eikä maisematkaan viehätä. Yritin epätoivoisesti tehdä juhannukseksi suunnitelmia, mutta eipä niistä oikein mikään Tommille kelvannut, joten varmaan mä juhannusyönä ratsastan Pipsan ja Vipin orikuvaston kera. 

Takaisin tullessa Vipille iski kiire, ja se ravasi koko ajan. Yritin itse pitää Pipsan edes puoliksi käynnillä, että ei lennetä kärryiltä, jos johonkin kiveen tai muuhun vastaavaan ajetaan. Yllättävän hyvin Pipsa suostui kävelemään, vaikka toinen juoksee vähän kauempana. Mitään ihmeellistä Lahdentien osuudella ei tapahtunut. Pientä perus kuvittelua Pipsan osalta sekä keskustelua erilaisista asioista. Käytiin kerran alhaalla kääntymässä, ja pakotin Tommin ajamaan Pipsalla, vaikka oma turvallisuus oli vaarassa, no ei oikeastaan kuitenkaan. Pitäähän hevosenomistajan hevosella uskaltaa/pystyä ajamaan. Käänsin Pipsan kuitenkin takaisin, en luottanut täysin Tommin kääntymistaitoihin.

Takaisinpäin annoin sen taas ajaa, ja itse revin lehtiä puista, ja heittelin niitä ilmaan. Pipsa lähti ennen ylämäkeä ravaamaan, ja repäisin ohjat lenkkien edestä käteen. En tiiä miten päin me oikein mentiin, mutta vauhtia oli. Välillä oli etupää ilmassa, ja toisinaan takapää pomppi. Siinä oli hetki, jolloin hallinta oli nolla. Pipsa rauhoittui, ja ajettiin katokselle. Opetin Tommille piiskan kanssa kärryjen pois ottamisen, sekä muiden varusteiden purkamisen hevoselta. Onnistui kympin arvoisesti, ja vein Pipsan tarhaan sen jälkeen. 

16.6.16 vuosipäivä




Tämä tulee aavistuksen myöhässä, koska olin eilisillan voittoloimien laittajana raveissa.

Vuosi sitten Pipsa saapui tallille, se oli erittäin ujo eikä antanut silitellä itseään ollenkaan. Kävin katsomassa sitä yhtenä kesäisenä iltana, jolloin tein siitä tuollaisia havaintoja. Ajattelin mielessäni, että en halua ajaa tuolla. Tai jos ajan, niin ajan vain silloin tällöin. Pipsa käveli ajaessa vinossa aisojen välissä, sekä kerran se melkein hyppäsi mun kärryihin, kun se alkoi riehumaan tallin pihalla, kun oltiin kääntymässä Nipsun kanssa edellä. Eikä se muutenkaan hallinnut kääntymistä kunnolla, se tarvitsi siihen hehtaarin kokoisen alueen, jos sillä aikoi mahtua kääntymään.


 Pipsa oli muutenkin hyvin outo, ja se oli hankala kengitettävä alkuaikoina.  Meni pari viikkoa, ja menin yhtenä päivänä tallille, jolloin Tuomo oli juuri kengittämässä Pipsan etukavioita. Mietin siinä ääneen, että kokeilisinko ajaa tällä vai en. Tuomo sai minut suostuteltua lopulta ajamaan Pipsalla. Muistan sen, että se oli vino ja hyvin herkkäsuinen. Löysin postauksen siitä, jossa kerron Pipsan ensimmäisestä ajokerrasta.  
  
"Päätin kokeilla tällä kertaa Pipsaa et minkälainen se on ajaa. Valjastaessa se oli hermostunut, yritti hyppiä pystyyn kun laitoin pumpuleita. Selvittiin siitä hommasta ja Tuomo päästi meijät irti. Jo heti alussa huomasin että se oli vähän outo, katteli vasemmalle puolelle ja oli oikeeta aisaa "vasten" . Käynti on Pipsalla aika hidasta, jäätiin Vipistä jälkeen ja jouvuttiin ravaamaan se kiinni." 16.6.2016 
  
Viime kesän kuva

Siitä päivästä alkoi mun ja Pipsan yhteinen taival. Aluksi ajoin sillä vähän, en siis joka kerta, koska Nipsu oli silloin minun mielestä se helpompi ajettava. Pikkuhiljaa aloin olemaan sitä mieltä, että oikeastaan voisinkin ajaa vain ja ainoastaan Pipsalla. Välillä oli niitä kertoja, jolloin halusin vaihtelua elämään ja ajoin jollain toisella. Aika kului, ja päästiin käymään Haapakummun radalla hevosten kanssa. Ajoin Pipsalla sen ensimmäisen hiitin siellä. Tarpeeksi tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta jollain hiitillä totesin Tuomolle, että ilmoitetaan tämä opetuslähtöön kyllä se menee läpi ja niinhän se meni läpi. Opetuslähtö oli Kajaanissa 9.10.16 , jonka se juoksi ajalla  55,7x.

 Jossakin välissä ehdin opettaa sille ratsastus hommat, en muista mikä vuodenaika tai kuukausi oli edes silloin. Pipsa oli minusta helpoin tapaus kaikista, vaikka jarruja siltäkään ei löytynyt. Ratkaisu siihen oli gag-kuolain, jonka avulla alkoi hallinta toimimaan. Muistan ensimmäisen ratsastus kerran, kun Tuomo piti meitä narussa, mutta sanoin sille, että päästä vain irti. Se sujui hyvin ilman suurempia ongelmia ja siitä lähtien olen ratsastanut sillä välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän.  Pipsan toisella ratsastus kerralla uskalsin lähteä kiertämään järveä Vipin ja Tuomon seurana. Mun on pitänyt luottaa Pipsaan ihan hirveesti jo siinä vaiheessa.
  




Yhtenä kesäisenä iltana oltiin ajamassa pellolla Pipsalla ja jommalla kummalla toisella. Tuomo sanoi silloin, että laita vaan sinun nimi sinne blogiin Pipsan hoitajaksi. Tajusin siinä samalla, että tästäkin tuli mun hoitohevonen, josta tuli lopulta se tärkein silmäterä. Ajan kanssa on oppinut tuntemaan koko hevosen kokonaisuudessaan, mitä se tekee tietyissä tilanteissa, ja mitä asioita se pelkää. Parhain fiilis on se, kun näkee et työ on tuottanut tulosta hevosessa. Toisinaan riittää myös se, kun Pipsa painaa pään mua vasten, riittää saamaan saman, tai ehkä vielä paremman fiiliksen. 

Ensimmäinen ratsastuskerta

Pipsan kanssa sain kokea myös minun ensimmäiset näyttelyt, joissa esitin sen. Ne olivat Kuopion raviradalla. Liikkeet esitin ajamalla, ajoin silloin ensimmäisen kerran Pipsalla radalla, jossa oli mainoskylttejä. Se ei onneksi sanonut niistä mitään. Pipsa käyttäytyi tosi hyvin silloin siellä, se käveli kuin koira perässä eikä sitä tarvinnut paljoa käskeä, tai pelätä, että mihin se mut seuraavaksi vie. Rakennearvostelu sujui myös hyvin meiltä molemmilta, vaikka se yritti aluksi jyrätä mut.  Sieltä ihan suht hyvillä pisteillä saatiin palkinnoksi II-p. 
  
Meidän välit ovat koko ajan lähentyneet ja olen joka kerta oppinut Pipsasta jotain uutta. Se on myös opettanut mulle paljon asioita, esim. kovempien hiittien ajamisen. Mun tasapaino on parantunut myös sen sivuloikkien ansoista, sekä olen oppinut ratkaisemaan paremmin ongelmia, jotka ovat tulleet meidän matkalla eteen. Pipsa on yrittänyt huijata mua sata nolla välillä sekä tehnyt kaikkensa, kun ei huvittaisi tehdä mitään. Mieleen jäi myös Jyväskylän nuoret-lähtö, jossa Pipsa ja Vippi nolasi meidät niiden tähtiajalla. 

Jyväskylä, nuoret-lähtö

Pipsa on ihanan näköinen, helppo ajettava, tarpeeksi haasteellinen sekä sopivan rauhallinen. Hilja sanoi, että  ja Pipsa ollaan vähän samanlaisia. Molemmat ollaan ujoja ja hiljaisia, mutta meiltä löytyy temperamenttia tarvittaessa. Olen samaa mieltä asiasta, hiljaisia sivustakatsojia olemme. Kajaanin opetuslähdöstä jäi myös mieleen Pipsan kävelytys lähdön jälkeen, kun poni tuli vastaan ja Pipsa teki täyskäännöksen ympäri. Pipsa pelkää poneja, joten raveissa saa olla varuillaan, jos poni ohittaa meidät. Joka kerta se ei niitä onneksi säikähdä, kerran eksyttiin jopa tutun ponin kanssa samaan kuvaan Oulussa. 

Oulu (C) Jari Piirala


Eilen vuosipäivän kunniaksi kävin ratsastamassa Pipsalla. Tarhasta tuleminen ei ollut ihan yksinkertaista. Yritin joka keinolla saada sitä sieltä pois, mutta ei, paikallaan seisoi vaan, ja katsoi mua. Menin kyykkyyn, yleensä tämä on toiminut, mutta ei enää. Lili tuli hakkaamaan kaviolla mua selkään, että hoida mua. Olin kahden hevosen loukussa, mutta onneksi Tuomo tuli pelastamaan mut. Varustoin Pipsan, ja päätin tällä kertaa mennä ilman himmennintä, martingaalia ja lappuja. 

Lähdettiin maantielle, odotin vain, että milloin ensimmäinen auto tulee, ja sitten sitä mennään, kun ei lappuja ole. Autoja ei tullut, ja siirryimme metsätielle. Pipsa alkoi hieman epäröimään, ja yritti kääntyä takaisin. Selvittiin lahdentielle, ja annoin sen hölkätä pieniä pätkiä. Olihan siinä pieni ongelma, kun yritti olla kevyessä istunassa, ja Pipsa teki vähän väliä sivuloikkia. Pipsa oli muuten tosi rauhallinen, ja rento. Ei kuvitellut kävellessä mitään, vaan katseli ympärilleen. Noo, varmaan ensi kerralla saan kyytiä, kun tämä kerta meni ihmetellessä, että miksi mä nään kaiken, eikä oo mitään juttuja silmien ympärillä. 

Siinäpä oli yksi meidän pelto, jossa on hyvä heinikko, ja hevoset ovat mun kanssa ihan samaa mieltä. Joka kerta ne pysähtyy siihen katsomaan, että voitaisko mennä syömään. Pipsa yritti tehdä unelmista totta, ja asettui poikittain tielle peltoa päin ojan varteen. Näin parhaaksi kääntää sen pois, ennenkuin se olisi yli mennyt. Käytiin kääntymässä perinteisellä paikalla takaisin. Kotiinpäinkään ei yrittänyt sen kummemmin kiirehtiä, suostu kävelemään, ja hölkkäämään silloin kuin annoin luvan. Yllätyin, miten nätisti se osaa mennä, jos vain haluaa. Pipsa on ykkönen, vaikka asiasta ollaan montaa mieltä. ♥

Kuva eiliseltä lenkiltä

Pakollinen päivitys


Pakollinen päivitys... Tänään 15.6. odotin postia enemmän kuin Pipsalla ajoa, koska odotin kirjettä mihin kouluun pääsen. No sain tietenkin tietää siitä vähän etukäteen netin kautta, että mut oli valittu Pemolle, tutkintona on maatalousalan perustutkinto. Käyn ensimmäisen vuoden siellä, ja sitten alan opiskelemaan myös hevostalouden perustutkintoa Hingunniemessä.

Todellisuudessa olisin halunnut jo heti aamupäivästä ajamaan Pipsalla, mutta minkäs teit, kun olin kotona kesätöissä keräämässä peltokanankaalia pelloilta. Kello alkoi olemaan varttia vaille neljä, aika meni nopeammin, kun täytti ysaolta tulleita lappuja. Menin tallille, ja otin Pipsan tarhasta. Jäätiin puoli matkaan seisomaan paikalleen, ja miettimään pitäisköhän sitä sittenkään lähteä. Tuomo ja Vippi tuli kuitenkin ajamaan meidät eteenpäin katokselle, ja pääsin valjastamaan Pipsan. 

Oltiin lähtövalmiina, mutta odotettiin Tuomolta lupaa lähtöön. Ajattelin lähteä ihan ensin maantielle, ja katsoa mistä sitä itsensä löytää, ja suunnitella loppu lenkin sitä kautta. Autoja ei onneksi tullut, mutta ei kyllä mitään muutakaan sen tapaista. Selvittiin Lahdentielle, siellä olikin sitten vasikoita laitumella, mutta niihin me totuttiin jo viime kerralla, ainakin toivoin, että Pipsa muistaa ne, ja sen, että ne ei syö sitä. Otettiin muutamat hölkkä pätkät. Pipsa tuntui rennolle sekä paineita tuntui hieman olevan ohjissa. Pipsa oli tien päässä sitä mieltä, että voitaisiinko lähteä takaisin, ja minä halusin taas lähteä peikkometsään päin ottamaan vähän mäkireeniä. 



Mulla oli ajatuksena, että käveltäisiin Pipsan kanssa mäet ylös sekä myös alas. Tietenkin siitä syntyi erimielisyyttä meidän välille. Pipsa olisi halunnut ravata, ja yritti mennä niin pientä ja hidasta ravia kuin vain pääsee. En ollut tyhmä, ja tajusin tuon sekä laitoin jarrun päälle, joka ei meinannut aluksi millään toimia. Tie alkoi menemään liian huonoksi ja kiviseksi, joten käännyttiin takaisin, kun oli leveämpi kohta tiessä. Postilaatikko alkoi liian läheiseksi Pipsan mielestä, ja siinä oli renkaat lähellä ojan pohjaa. Pakotin sen menemään lähempää postilaatikkoa, ja eihän se enää ollut niin pelottava. Loppumatkasta ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Muutamat hölkkä pätkät otettiin Lahdentiellä. Pipsa sai pienen hien pintaan, ja mä jonkun elukan puremia sinne tänne. 


Voihan, Pipsan jälkeen oli tämän yhen äkäisen palleroisen opettamista tiedossa. Hain sen tarhasta, ja alettiin valjastamaan sitä. Tällä kertaa päätimme suoraa laittaa sille kärryt perään, ilman, että ajettaisiin takaa ensin. Turvallisuussyistä johtuen laitettiin lisäksi potkuremmi, ja sekki löysälle, että ei saa päätä maahan. Lilillä on takaa-ajettaessa ollut tapana yrittää syödä maasta.  Pumpulit korviin, jonka jälkeen ei enää huvittanut tämä homma Liliä. Korvat oli luimussa, ja katse oli hyvin vihainen. Istuin kärryille, ja säädin ohjat sopivan mittaisiksi, jos se vaikka saa jonkun hulluuskohtauksen. 

Eipä se oikeastaan sanonut kärryihin mitään. Pieni säikähdys tapahtui, kun takaosa osui aisaan, tai aisan pää hipaisi kaulaa. Eipä nuo loppuunsa paljoa haitannut, kun se otti niin paljon hipaisuja aisoista. Lähdettiin alatietä kohti päätä viskoen sekä mutkia tehden. Totaali pysähtyminen, kun Tuomo päästi sen irti, ja se sai pysähtyä omilla luvilla. Ei auttanut ohjia käyttää, kun niiden tarkoitusta ei ymmärtänyt.  Tuomo otti sen joka kerta naruun, kun se pysähtyi ja talutti sen liikkeelle. Toisinaan oltiin jyräämässä, tai oikeastaan kiilaamassa Tuomoa ojan pohjalle. Huippujuoksija tästä tulee, näytti ravi taitojaan mulle. Ravi tuntui rennolta ja vaivattomalta, mutta ei sitä montaa kymmentä metriä menty, kun oltiin jo laukalla. Ihan ymmärrettävää vielä näin pieneltä. 


Edessä ylämäki, joten Lili näki parhaaksi pysähtyä, ja kääntyä tuijottamaan mua ja Tuomoa, joka tuli kauempana. Sitten tapahtui ihme, Lili lähti kävelemään, kun sitä käski ohjalla. Kehuin sitä, mutta se jäi todellakin siihen kertaan se. Nousin kärryiltä pois, niin ylämäkeen kärryjen repiminen oli helpompaa. Mäen päälle päästiin, ja lähdettiin katosta kohti. Siihen meni oma aikansa, kun pysähtely tuntui olevan mielessä koko ajan. Purettiin Lililtä kamat pois, ja laitettiin se ja Pipsa vuorostaan samaan tarhaan kahdestaan. Eipä ne toisistaan sanoneet oikeastaan mitään. Vippi oli hyvillään, kun pääsi yksinään omaan tarhaan. 

Nyt näitä postauksia on tullut liian tiheeseen tahtiin, ja se jatkuu.. Huomenna 16.6. on mun ja Pipsan ns. vuosipäivä, joten siitä on tulossa postausta jossain vaiheessa päivää. Sen jälkeen alan tasaamaan tahtia. Voin jo luvata, että juhannusyöstä on tulossa ainakin postausta, koska vietän astetta paremman juhannusyön hyvässä seurassa ♥