"Hivuttaminen on hitaasti menemistä", ummikot selittää hevossanoja

Joulun ajan kunniaksi ajattelin kehitellä jotain vähän erikoisempaa, ja löysin sopivan postausidean Eläimet sydämessä- blogin kirjoittaja Ainolta. Uhriksi suostui kolme kaveria, jotka eivät ainakaan ole myöntäneet, että tietäisivät hevosista jotain. Eilisen illan kunniaksi lätkäsin heille kymmenen sanan listan, joka heidän tulisi selittää minulle katsomatta vastauksia mistään.

Töltti samanpuolen jalat liikkuvat samaan aikaan eteen. Ummikot ajattelivat, että se voisi olla varuste, harjoittelulenkki, pesuaine tai naamari. 

Piirto hevosen päänmerkki. Ummikoiden mielestä se oli hevosten merkkaamista, tietyn reitin menemistä sekä tietyn lenkin meneminen, vaikkapa ennen kisoja.

Hivuttaminen hevonen lyö viereisellä jalallaan toista jalkaa. Ummikoiden mielestä tämä tarkoitti hitaasti ratsastamista.

Melominen virheliike, hevosen etujalat koukkaavat ulkokautta. Ummikot ehdottelivat vauhdin antoa, puoliksi sukelluksissa olemista hevosen kanssa sekä vedessä ratsastamista. 

Piaffe hyvin koottua ravia paikallaan. Ummikot vastasivat, että tämä on ruokaa tai harjoittelumuoto/ tyyli.

Peitsaaminen saman puolen jalat nousee maasta samaan aikaan. Ummikoilla tuli ensimmäisenä mieleen hoitotoimenpide, varusteiden laittaminen sekä harjaaminen. 

Yliastunta hevonen astuu takajalallaan etujalan kaviojälen yli. Kuten arvelinkin yksi ummikoiden vastauksista liittyi siihen, että ori astuu samaa tammaa monta kertaa. Toinen arveli sen olevan selkään nousemiseen liittyvää, jolloin ei jää istumaan selkään, vaan lentää yli toiselle puolelle. Kolmas osui jo aika lähelle, että tämä voisi liittyä hevosen askeliin. 

Hiirakko hevosen väri, karva harmahtava ja jalat sekä jouhet mustat. Vastauksia oli monenlaisia, tämän epäiltiin olevan harja, tallin puhdistusväline sekä jonkunlainen varuste.

Martingaali apuohja, joka estää hevosta vetämästä päätä ylös. Yksi ummikoista tiesi mikä tämä on, koska olin joskus selittänyt sanan hänelle. Kaksi muuta epäilivät tämän olevan ruokaa/vitamiinia tai tietynlainen ratsastusasento. 

Siima tumma juova hevosen selässä. Ummikoiden mielestä tämä on ruoska, naru johon hevosen saa kiinni sekä suitsien yksi remmi, käytti kuvaa selittämisen tukena. 

Kiitos teille, että jaksoitte selittää sanoja ja yrittää edes arvata niitä! 

Joulukuvia

 Se kaikista tärkein...♥

 "Onko sun nyt aivan pakko pussailla mua kameran nähden?"

 Päivän onnistunein kuva

 "Hei nyt ihan oikeesti, toi kameratyyppi näkee kaiken"

 Vipin kanssa kuvat oli tätä luokkaa

 Lilikin osasi olla kuvissa

"Minähän en kameraan katso!"

Kuukauden kuulumiset

Olette varmaan huomanneet, että blogin puolella on ollut aika hiljaista viimeisimmän kuukauden aikana. Sain yksinkertaisesti vain yhden postauksen julkaistua ja sekin oli haastattelun tapainen. Tässähän on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, mutta ajatuksia en ole saanut purettua tekstiksi. Monesti yritin, mutta pyyhin kaiken tekstin pois, kun tuntui sille, että ei tätä kuitenkaan kukaan jaksa lukea. Äiti yrittää auttaa, että kirjoitat vaan äläkä ajattele sen tarkemmin. Jos tämä tästä nyt tekstiksi muodostuisi, ja saisin kerrottua kuulumisia kuukauden ajalta. Viimeksi, kun olen kirjoittanut on nurmet olleet vielä vihreitä ja lehtiäkin jonkin verran puissa. Tällä hetkellä lunta maassa ja pieni pakkanen lisänä. 

Nyt olen päässyt käymään tallilla vain viikonloppuisin, kun illat on alkaneet hämärtyä ja koulusta tullessa onkin jo aika pimeää. Ollaan nyt tehty sillä tavalla, että lauantaina ollaan ajettu ja sunnuntaina olen ratsastanut. Välillä tietenkin toisinpäin, riippuen tilanteesta. Vipin kanssa tehtiin samaa lenkkiä ratsastaessa, jotta vältyttäisiin jyrkiltä alamäiltä. Matkan varrella oli sellainen sopivan tasainen pelto, jossa oli hyvä pyöritellä Vippiä. Miten suuri ero voikaan olla hevosten välillä, jotka kuitenkin ovat toisaalta aika samanlaisia. Vippi asettui ympyrällä molempiin suuntiin ilman ongelmia, käynnissä sekä myös ravissa. Tuntui, kuin olisi mennyt hevosella, joka on tehnyt sitä aina. Pipsalla asettuminen ei ole niin vahvaa, toiseen suuntaan se menee tosi hyvin, mutta vasempaan kierrokseen ei onnistu oikein mitenkään. 

Olen rassannut Pipsan mieltä ja päätä martingaalilla, josta se ei tykkää sitten yhtään. Ratsastaessa pää alkaa pyörimään sivuille ja alaspäin, koska ylös se ei enää niin helposti nouse. Jarrut kävi hieman hukassa tämän takia. Risteyksissä ei pystynyt kuin ajattelemaan, että voitaisiin pysähtyä. Pidätteitä antaessa etujalat nousi ilmaan, ja sitten mentiin muutama metri vuorotellen joka jalalla. Toisaalta tämä tuo vauhtia ja vaarallisia tilanteita meidän reissuihin, joten en valita. Ajaessa martingaali ei haittaa niin paljoa, hiemanhan se enemmän päätä repii toiseen suuntaan, mutta siihen on oikeastaan jo tottunut. Martingaalista on ollut hyötyä ainakin minun mielestäni, vaikka Pipsan toinen kuski sanoi, että ei se sitä tarvitse :D 

Meidän lapsi sai hokkikengät jalkaan vihdoinkin, ja se on päässyt isojen tyttöjen mukaan lenkille. Onhan se kehittynyt ihan kamalasti siitä, kun ajohommat vasta aloiteltiin. Tuossa yhtenä viikonloppuna sain ajaa Lilillä, niin sehän painoi jo ihan oikealla tavalla ohjille, kun pientä hölkkää mentiin. Toisin kuin Vippi, tämä on kuulema liikennevarma. Oli normaalin auton sekä linja-auton ohittanut ilman ongelmia. Vielä en ole itse päässyt autoa kohtaamaan Lilin kanssa, mutta kyllä sekin päivä vielä eteen tulee. 

Esittelyssä: Viivi Pasanen

Terveisiä täältä Pohjois-Savosta! Olen 14-vuotias poniohjastaja Viivi. Perheeseeni kuuluu minun lisäksi äitini ja siskoni. Harrastuksiini kuuluu raviurheilu, tallihommat, laskettelu ja valokuvaus. Tykkään olla myös kavereiden kanssa paljon. Meillä on kotona kolme kissaa, neljä koiraa, kani, kaksi hevosta sekä kolme ponia, joista kerron alempana lisää. 

Minulla on kaksi omaa ponia sekä yksi poni liisingissä. Gervals Windra " Windra" on 5-vuotias shetlanninponitamma, joka tuli minulle noin kuukausi sitten Ruotsista. Windran ennätykset ovat 2.45 auton takaa ja  2.46 voltista. Se on luonteeltaan todella kiltti ja mukava poni. Toinen omistuksessani oleva on Axl Wee " Aksu". Se on 2-vuotias russiruuna. Aksulla ei olla vielä päästy ajamaan kilpaa, mutta ensikesänä se olisi suunnitelmissa. Aksu on myös todella mukava poni, mutta hieman itsepäinen. Liisingissä minulla on poni nimeltä Marjaleena "Muumi", se on 11-vuotias shetlanninponitamma. Sen ennätykset ovat 2.22,8 auton takaa ja 2.24,3 voltista. Muumi on myös mukava poni, joka on tosi hyvä juoksemaan. Tämäkin osaa olla hieman itsepäinen poni. 

Sain ensimmäisen ylläpitoponin 4-vuotiaana, josta parin vuoden päästä sain oman ponin ja aloitin silloin myös ratsastustunnit. Harrastin ratsastusta suunnilleen neljä vuotta. 11-vuotiaana hommasin ponikortin. Ensimmäisen starttini ajoin 12-vuotiaana Vieremän juhannusraveissa 19.6.15. Aisojen välissä kipitti menemään poni nimeltään Bombadili's pippin. Startti ei mennyt hyvin, vaan tuloksena oli hylätty liiat laukat. Toisaalta minua jännitti silloin ihan kamalasti. 

Muumin voittokuva Oulussa 24.7.

Treenaan kaikkia poneja yleensä 3-4 kertaa viikossa. Silloin kun ajetaan peruskuntoajoa, teen rauhallisia lenkkejä, jotka ovat pituudeltaan 8-10km. Taas päinvastoin, kun startti on tiedossa, siihen aletaan valmistautua. Ajan vetoja ja hiittejä. Yleensä pari vetoa sitä vauhtia mitä poni kulkee. Kesällä tämän lisänä kaikkia käydään uittamassa. 

On hankalaa päättää, ajanko mieluummin omilla poneilla vai joidenkin muiden. Hetken harkinnan ja mietinnän jälkeen päädyn vastaamaan että omilla. Tietää ainakin vähän paremmin miten poni on mennyt kotona ja miten se käyttäytyy. Lainaponeillakin on kiva ajaa, eli tykkään ajaa molemmilla. Minun mielestäni hyvä raviponi on sellainen, jolla on pitkät jalat ja hyvä ravi. Luonteeltaan sen täytyisi olla virkeä ja hieman itsepäinen. 

Kuvassa on La Ponteva

Suurimpia raveja joissa olen ajanut ovat Ponikuningatarkisa, Pienmestaruus, Mini-eliitti ja Suomen mestaruus. Parhain sijoitus oli ponikuningatarkisassa osamatkalta saatu neljäs sija. Kaikissa näissä ajoin Muumilla. Olen ajanut yhteensä 46 virallista starttia, mutta olen ajanut lisäksi varmaan 10 harjoitusravit. Paras ravimuisto on se, kun Muumi ravasi hienoon voittoon Oulussa 24.7.17. Huonoin ravimuisto menee viime kesän ponikuningatarkisan ensimmäiseen päivään, jossa Muumi hylättiin liioista laukoista. Parhain sijoitus on kaksi ykköstä. Toinen Muumilla ja ensimmäinen voitto La Pontevalla. Muumin ennätys oli voittostartissa 2.24.9 ja Pontevan 2.55.

"Tämän harrastuksen kautta

olen saanut paljon

uusia kavereita"

Kilvanajamisessa helpointa on varmaan volttaaminen. Lähden mieluummin voltista, koska siinä pitää olla tarkempi. Mutta autolähdöissäkin on omat hyvät puolensa esim. pidempi kiihdytysmatka. Vaikeinta on laukkaherkän ponin ajaminen. 

Muumi kuningatarkisassa kesällä 2017

Tulevaisuudensuunnitelmia minulta löytyy sen verran, että aion ajaa c-ajoluvan heti kun ikää tulee riittävästi. Lisäksi haluaisin kehittyä ohjastajana sekä treenarina. Haluaisin oppia hyväksi kuskiksi ja saada enemmän laina-ajokkeja. Olisihan se vielä plussaa, jos alkaisi pärjäämään raveissa paremmin!

Iso kiitos Viiville!

Hämäräputki

Pakko se on uskoa, että syksy tulee. Kelit on viilentynyt huomattavasti kesästä, vaikka silloinkaan pakkanen ollut kovin kaukana. Täällä metsän keskellä lämpötila on pysyny kymmenen asteen molemmin puolin. Pienenä ekstrana jonkun suunnan tuulta, mutta pohjoisesta päin kun viima käy, niin ei se hevonenkaan siinä lämmitä. Kelit ei ole muutenkaan olleet mitkään mahtavat, varsinkaan kun ajattelee niitä joilla on puinnit puimatta. Rapa on lentänyt, mutta tänään puolen päivän aikaan huomasin, että kappas aurinko paistaa! Keli näytti oikein lupaavalta tämänpäiväistä ratsastus hommaa ajatellen. Kalustosta Pipsa on ollut pienimuotoisella parin viikon sairaslomalla, joka nähtävästi venyy lisää. Eläinlääkäri käynnillä jalasta oli paljastunut jonkin sortin repeämä, jota täytyy parannella tarha levolla. Heräteltiin alkuviikosta pieniä toiveita, että joko viikonloppuna pääsisi kävelyä ajamaan, mutta ajatukset muuttui uusiksi, kun jalka oli turvotellut uudelleen.

Olen itse ottanut kaiken huvin irti Vipin suhteen, eli olen ahkerasti käynyt humputtelemassa sen kanssa. Tämän viikon ajan on ollut vielä mahdollista iltaisin ratsastaa, ettei ole liian pimeää. Pieniä heijastin investointeja on pitänyt tehdä, että meidät huomattaisiin mahdollisimman hyvin maantiellä. Meillä kun ei Vipin kanssa ole oikein liikennesäännöt hallinnassa. Ensimmäiset 500 metriä mennään keskellä tietä, eikä yritäkään siirtyä reunaan. Kolmen ratsastuskerran aikana tuli vain yksi traktori vastaan, mutta muuten ollaan oltu Viitaperäntien hallitsijoita. Traktorin takia jouduimme poistumaan metsätielle, jota pitkin oikaistiin lahdentielle. 

Olen vältellyt tätä reittiä Vipin kanssa, koska duplo on vähän liukas sammal/ nurmi pohjalla eikä tasapainokaan ole hirmu hyvä. Kompastellen mentiin metsäosuus, jonka jälkeen pellolla oli vastassa kauhea peto eli kaivinkone. Epäröiden jatkettiin matkaa, huomasin, että kaivuri olisi kiinnostanut mutta Vippi ei uskaltanut mennä katsomaan sitä. Hämärässä humputellessa vaaleammista puskistakin tulee pelottavia. Kivistä puhumattakaan... Ensimmäiset ratsastukset hämärissä tiloissa oli pelottava kokemus varmaan molempien mielestä. Vippi pelkäsi hämärää, jonka seurauksena se pysähtyi ja alkoi hirnumaan. Sen jälkeen ohjissa alkoi tuntua pieni paine, joka kasvoi koko ajan ja lopulta tajusin että oltiin ravin puolella. Hämäräänkin tottuu eikä enää ole tehty äänenavauksia. 

Tänään oli ehkä se pimein päivä kaikista kolmesta. Virittelin ohjiin ja suitsiin lisää heijastimia, jotka olivat liikaa Vipille. Se viskeli päätä koko alkumatkan, mutta tajusi lopettaa sen. Mentiin isoja teitä pitkin lahdentielle, ei alettu käyttämään metsätietä. Vippi tuntui todella reippaalta, ja ajattelin että eihän tässä kauaa mene kun käydään kahdesti tämä lenkki. Vauhti kuitenkin hiipui, ja matkanteko alkoi olemaan seis liikkeelle ja seis tapaista. Meinasihan se hieman alkaa tympäsemään, mutta pohkeen aktiivisella käytöllä yllä pysyi suht reipas tahti. 

Tämän jälkeen tuli hupihommat ja hereillä pito. Vippiä otti päähän, kun en antanut sen ravata pellolla. Vastaukseksi tähän sain pienen pukin kierteellä. Sain kuitenkin tilanteen hallintaan, ja matka jatkui. Matka alatiellä oli kiemurtelua ja tilanteen ryöstämisen yrittämistä. Sain taas mielipidettä hommasta hieman isommalla pukilla ja pään repäisyllä. Ensin ajattelin ratsastaa suoraan katokselle käymättä lenkkiä toista kertaa, mutta päädyin kuitenkin toisen lenkin sijasta käymään alhaalla kääntymässä. Sehän meni hyvin, ei mitään mielipiteitä tai ryöstö yrityksiä. Mutta ylämäen avauduttua, pienellä pään repäisy liikkeellä meinattiin olla ryöstölaukan puolella. Muutaman sekunnin jälkeen tilanne oli hallinnassa, ja päästiin turvallisesti katokselle. 

Lauantaina jatkuu ratsastushommat sekä ajattelin käydä Lilin kärryillä istumassa. 

Matkalla Lapinlahdelle 2017

Haaveena olisi tällainen asento ja olemus

Ei sitä suuriin näyttelyihin tai kisoihin tarvitse tähdätä. Nimeltä mainitsemattomilla henkilöillä näkyy paidan takapuolella Matkalla Lapponiaan 2017, ja sain idean siitä otsikkoon. Kesällähän tästä puhuttiin, että voitaisiin vaikka näyttelyissä käydä Lilin kanssa tämän vuoden puolella. Kauas ei kuitenkaan lähdettäisi. Kaikeksi onneksi juuri sopivasti Lapinlahdella järjestetään tamma- ja varsanäyttelyt suomenhevosille sekä lämminverisille. Eihän siinä, otetaan lauantaipäivä vapaaksi kaikesta muusta, ja lähdetään katselemaan Lapinlahtea Lilin kanssa. Ilmoittautuneita en oikeastaan katsonut kuin vilaisulta, että siellähän se Lilin nimi on. Taisinhan minä lupautua esittämään sen, kun Tuomo yhtenä iltana soitteli ja kyseli kumpi esittää. Tässä samalla tätä kirjoittaessa katselin vähän tarkemmin Hippoksen sivuilta, ja löysin aikataulun sekä muita tietoja näyttelyistä. Tottakai, minun tuurilla ollaan ensimmäisiä Lilin kanssa. Toisaalta se on heti ohi eikä tarvitse koko päivää odotella. 

Miten meijän porukka tähän valmistautui?

Turha ottaa sen suurempia paineita Lilin kanssa. Ollaan molemmat vielä pieniä, ja ehkä vähän villejäkin. Yritys on kova, vaikka ei tulisikaan hyvää palkintoa. Aloitettiin pari viikkoa aikaisemmin ennen tätä päivää katselemaan talutus juttuja. Hiemanhan ne kuolaimet siinä ärsytti, eikä narun perässä juokseminen ole sitä kivointa hommaa. Aloiteltiin ihan kävelystä, opeteltiin siis kävelemään nätisti narun perässä. Tämän jälkeen hallinnassa oleva ravin kokeilu. Tämäkin onnistui todella hyvin, Lili hölkkäsi narun perässä kiltisti. 

Lopuksi se kaikista vaikein ja mahdottomuudelta tuntuva asia... paikallaan oleminen... Yritin tuona päivänä pysäyttää sen aitaa vasten eli siis pää tarhaan päin. Lili kuitenkin luuli, että se pääsisi tarhaan Pipsan luokse, joten eihän siitä tullut muuta kuin päällä hinkkaamista ja kädenvääntöä. Turpa toiseen suuntaan, ja homma alkoi sujua. Saatiin muutamat kuvat otettua sekä tietenkin harjoitusta tulevaan. 

Eilen oli pesupäivä ja harjan sekä hännän selvittely hetki. Ennakoin tätä hieman, laitoin selvityssuihkeen tapaista häntään edellisenä iltana, joten se oli helpompaa. Kävin ostamassa koulusta päästyäni pesuainetta, sienen sekä uudet päitset Lilillle. Sen pää on ruvennut kasvamaan, niin sai hommata jo full kokoiset joulunpunaiset päitset. 

Koitti itse pesu hetki, ja Lili näytti sille, että se lähtee köysineen päivineen katokselta. Tiesin, että sitä ei tietääkseni ole aikaisemmin paljoa pesty, joten otettiin ajan kanssa rauhassa tämä kokemus hoidettavaksi. Letkun kanssa heiluminen oli pahin kohta, sienellä hinkkaaminen ei tuntunut missään. Lopuksi huuhtelu ja hännän hinkkaaminen vaaleammaksi ja tadaa valmista! Kaviot oli vuoltu jo aikaisemmin, joten Lili pääsi karsinaan. Hetki meni, ja Tuomo totesi, että nyt se piehtaroi puruissa. Mikäpä sen mahtavampaa, tiesin, että aamulla pitää aikaisemmin tulla harjaamaan se puhtaaksi. 

Pääpäivä Nerkoon harjoitusradalla:

Matka meni todella hyvin kaikilla osapuolilla. Lili söi säästeliäästi heinät, jotta niitä jäi myös paluumatkalle. Päämäärään päästyämme olimme ensimmäisiä siellä, Lili oli siinä vaiheessa vielä hiljaa ja rauhassa autossa. Ensimmäisten varsojen saapuessa Lili alkoi käyttämään ääntänsä. Ajattelin, että mikähän tästä tulee, kun suitsien vaihtaminenkin meinasi tuottaa päänvaivaa. Lili oli selvästi innoissaan sekä hämillään, missä me olemme ja mitä nämä muut täällä ovat. 

(C) Saila Ruuhinen

Otin Lilin autosta vähän ennen puolta yhdeksää pois. Menohaluja oli liiankin kanssa sekä jarrujen kanssa oli hieman ongelmia. Oli mennyt ehkä 5min ja kädet oli makaronia jarruttelusta. Toinen varsa kun meni meidän ohi, niin Lili yritti heti lähteä perään. Tämä kuitenkin loppui jonkun ajan kuluttua sekä koko hevonen rauhoittui pikku hiljaa kävelemään. Puoli yhdeksän jälkeen edessä oli mittaaminen. Paikallaan oleminen ei tullut aluksi kuuloonkaan, mutta aikamme keskusteltua saimme sen pysymään aloillaan. Hiemanhan tämä takakorkea on. Säkäkorkeus oli 145cm ja lautaskorkeus oli 149cm. Vipillä oli vuosikkaana molemmat sentin matalammat. Lilillä oli säännölliset hyvänmalliset kaviot, eikä hampaistakaan tullut valittamista. 

(C) Saila Ruuhinen

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa liikkeiden esittämisestä. Kuka vetää ja ketä tässä vaiheessa? Käynti osuus meni todella hyvin, Lili käveli reippaasti vierellä eikä tiukat käännökset tuntuneet tässä vaiheessa missään. Käynnistä saatiin 8 pistettä. Suorat väljät käyntiliikkeet, tarmokas, mutta niukka yliastunta. Se meni hyvin. Ravi osuus oli kaikkea muuta kuin sitä mitä odotin. Lili ei ollut oikein halukas juoksemaan, suora meni kiihtyessä ja käännökseen jarruttaessa. Se ei ollut ainut, joka ei oikein ollut halukas juoksemaan kolmiossa. Saatiin se kuitenkin suoritettua 6 pisteellä. Suorat raviliikkeet, tahdikas, lyhyt matala ravi. 

Odotetaan pari vuotta, ja lähdetään esittämään ajaen raviliikkeet uudemman kerran.  Rakennearvostelussa Lili otti asennon todella hyvin, mutta kauaa se ei paikallaan pysynyt. Päällä hakkaaminen ja pyörittäminen alkoi, jonka takia piti pyörähtää uudelleen oikeaan asentoon. Rungosta saatiin 7 pistettä, kevyt syvä runko sekä hyvän mallinen kaula. Tyyppi pisteitä saatiin 8 ja jaloista saimme myös 7 pistettä. Olin tyytyväinen suoritukseen, ja Lili palkittiin II- palkinnolla♥

 (C) Saila Ruuhinen

 (C) Saila Ruuhinen

Kaikista onnistunein♥ (C) Saila Ruuhinen

Oletteko te käyneet näyttelyissä koskaan?

Sinä ja hevosesi - haaste 4

SINÄ JA HEVOSESI HAASTE: Tässä haasteessa kerrot sinusta ja yhteisomistushevosesta/hoitohevosesta/ylläpito/ vuokrahevosestasi ja saat muistella vähän teidän tarinaanne! 

Minut haastoi: Ei kukaan, löysin tämän ja päätin tehdä myös tämän.

Minä haastan: Kaikki halukkaat saavat tehdä

Hevosen nimi ja lempinimet, rotu ja ikä

Hiekan Lilian " Lili " , suomenhevonen, 11.5.16

Mikä sai sinut pitämään siitä? 

Lilin luonne on mahtava, se saa aina väkisin hymyilemään. Lisäksi sen läheisyys, jalalla hakkaaminen ja pieni kiusaaminen on pelkkää plussaa. Onhan se myös todella söpö!

Kerro ensikohtaamisestasi hevosen kanssa.

Ensikohtaaminen Lilin kanssa oli sen kasvattajan tallilla. Se oli silloin vielä todella pieni ja kurkisteli karsinasta meitä, kun veimme Nipsun karsinaan. Muistan todella hyvin sen tilanteen, kun Lilin kasvattaja antoi sen narun minun käteeni, ja talutin sen autoon. 

3 parhainta/hauskinta/mieleenpainuneinta kivaa kokemustanne

- Ensimmäinen kävelyreissu alatiellä taluttamalla. Lili kuunteli todella nätisti, ja käveli kuin koira perässä. Tämä oli sitä kesän parasta aikaa♥

- Lilin opettaminen ajohommiin. Ensimmäiset takaa-ajo kerrat, miten helppo tapaus Lili lopulta oli. Pientä ongelmaa ohjauksen kanssa, joka saatiin opettelemalla kuntoon. 

- Yhteiskuvien ottaminen oli yksi hauskimmista hetkistä, kun neidiltä meinasi palaa hermot

Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa?

Huono ja huono, varmaan se, kun yritettiin kääntyä ensimmäisiä kertoja alatien toisessa päässä. Lili ei millään halunnut kääntyä, ja lopulta hyppimisen ja pomppimisen jälkeen sen tasapaino heitti, ja se kaatui maahan, mutta pääsi itse ylös. 

Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?

Lähtisi varmaan tutkimaan paikkoja

5 suosikki kuvaasi teistä:

Mitä meille kuuluu?

Kolmen päivän vapaat, joten aikaa kirjoitella tänne jotain kuulumispostauksen tapaista. Yritys hyvä kymmenen saada tästä jotain aikaiseksi. Kuvat ovat tämän päiväiseltä hiittireissulta, jotka näyttivät kameran ruudulla erinomaisilta, mutta laatu muuttuikin koneella. Jotenkin tämä oli odotettavissa, mutta olen tyytyväinen silti kuviin. Koulussa mulla on mennyt todella hyvin, vaikkakin teoriatunnit ovat olleet puuduttavan tylsiä. Saimme eilen matikan lähtötasokokeet takaisin, sain jopa 4 pistettä, joka oli sieltä huonoimmasta päästä. En ollut onneksi luokan ainut, joka sai tästä päästä näitä pisteitä. Käytännön tunneilla tykkään olla, ilman että kysytään. Alkuviikosta pääsin paaleille kuskiksi, halusin tietenkin ajaa jontikalla. Iso kiitos kuuluu yhdelle nimeltä mainitsemattomalle luokkalaiselleni, joka opetti mulle alamäessä ajon jarruttomalla kärryllä. 

Ratsastuksen suhteen meillä menee hyvin. Pipsa on jäänyt tästä hommasta pienelle paussille, joka loppuu maanantaina. Halusin pitkästä aikaa kiivetä Vipin selkään. Kaatumisen jälkeen en ole siis juurikaan mitään Vipin kanssa tehnyt. Vipillä olen nyt muutaman kerran humputellut menemään, vältellen alamäkiä tietenkin. Jokaisella kerralla ollut hermostunut sekä jännittynyt, kun olen sitä varustoinut. Jalat heiluu, ja kuoppaa kaivetaan. Ja paras asiahan Vipin mielestä on, kun saa turvaliivin laitossa kiusata mua. Selkään ei olla noin vain hypätty, korkea kuin kerrostalo, eli saa jalkaa pidempää kaivaa esille.

Tuomo totesi yhdellä kerralla, " nyt vasta tajuan miten iso Vippi oikeasti on. Näytät ihan pikkuselle siellä sen selässä, että hallihetkohan sä sitä ollenkaan". Hallinnasta puheen ollen, se ei aina ole ihan kunnossa. Vasikoiden laidunta ohittaessa Vippi vie mua sata nolla, eteenpäin neljällä jalalla. Onhan ne vasikat kieltämättä aika pelottavia, varsinkin jos ne lähtevät kilpasille. Silloin saa miettiä äkkiä mielessä, mistä sitä itsensä löytää. Aina ei ole vasikka syynä äkilliseen pyrähdykseen. Oltiin köpöttelemässä lahentiellä hieman löysähköillä ohjilla, ja lintu lähtee pusikosta lentoon. Siinä sitä mentiin taas muutama metri, hallinta Vipin käsissä. Pellolla ollaan päästy myös käymään, ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin. Toisena päivänä päätettiin hieman kilpailla Pipsan kanssa, tai no Vippihän sitä halusi. Välillä se ei juurikaan halua ravailla, mutta sitten kun se haluaa pitää keskittyä jarrujen ylläpitämiseen. Huumorin kera, kun lenkille lähtee, niin selässäkin pysyy paremmin. Vipin tasapaino on kerta kerralta parantunut sekä turha puskien repiminen on loppunut. 

Entäpä ajohommat? Pipsan ohjat luovutin Tuomon käsiin, kun itse olen tuolla selässä viihtynyt. Pipsa on ollut kahdella kerralla mukana lenkillä, joka tarkoittaa sitä, että se on ollut peränpitäjänä, kun ei me Vipin kanssa ketään edelle päästetä. Meno haluja sillä on kuulema ollut mitä olen juttuja kuullut. Sen kyllä näkee, pellolla se haluaisi juosta, ja välillä joudutaan Vipin kanssa juoksemaan niiden perässä. Se on ihan hyvä juttu, että haluja löytyy myös juoksemisen suhteen. Tänään käytiin hiitillä noiden kahden kanssa. Pipsa oli ollut kerrankin suora, vaikka aina mun kohdalla se meni pää kierossa kameraa katsellessa. Tällä kerralla sain tyytyä aidan varressa kuvaamisen, kun Arto ajoi Pipsan. Saatiin jotain kuvaa, missä mennään, ja ilmoitellaanko mihinkään raveihin. Muutamat ravit on kiikareissa, mutta mitään ei olla lyöty lukkoon vielä. Vippi jatkaa perustreenailun puolella, kun tänään ei ollut mennyt hyvää ravia muuta kuin kaarteissa. Molemmat näyttivät silti hyviltä radalla sekä kuvissa ♥ 

 Mitä me tehdään tässä ?