Valokuvauspäivä


Yritettiin ottaa Lilistä jotain rakennekuvien tapaisia, mutta neiti ei oikein tätä asiaa tajunnut eikä se oikein kiinnostanut, mutta tässä näitä joitakin otoksia. Toukokuussa tarkoitus mennä näyttelyihin Lilin kanssa Kiuruvedelle. 

Päivän paras kuva!




Minähän en paikallaan aio seistä. 

Vippikin pääsi kuviin. Pipsaa näissä kuvissa ei näy, koska se on Mirvan luona Iisalmessa. 


Kuukauden kuulumiset


25.2. Joensuussa oli Magic Monday. Pipsa juoksi toisessa lähdössä numerolla neljä. Olen viivyttänyt tätä postausta, koska olen odottanut kuvia raveista, mutta ei niitä oikein tahdo löytyä. En halua kirjoittaa ilman kuvia tänne, koska se on todella tylsää luettavaa. Itse en ollut raveissa mukana, kun en ehtinyt sinne. Mirva ajoi Pipsalla sillä kerralla ja ajo-ohjeina oli vain "aja keulasta ja ota voittokukat". Niinhän siinä sitten kävi, että Pipsa voitti lähdön. Tyttö juoksi kärjestä koko matkan ja säikähdys laukkakin mahtui matkan varrelle ja silti se vielä voitti! En meinannut millään uskoa sitä todeksi, kun katsottiin lähtöä suorana kotona Ollin kanssa. Muutaman päivän päästä olikin vuorossa voittokahvit ja siellä oli tuollainen ihana Pipsa kakku. 


Pipsa juoksi 4.päivä Kuopiossa. Olin itse Kuusamossa lomalla, enkä taaskaan päässyt matkaan. Katsottiin siis perheen kanssa tämäkin lähtö suorana, mutta tällä kertaa televisiosta. Pipsa lähti taas hyvin matkaan ja taisi se jossain vaiheessa johtaakin. Pipsa jäi loppumatkasta hieman, mutta oli maalissa hyvä kolmas. Kuopiosta sain itselleni kuvan, jonka on ottanut Juhani Hynynen. 

Seuraavan kerran Pipsa juoksee huomenna Jyväskylässä ja sitä ajaa Mirva Janatuinen. Itsekin pääsen tällä kertaa mukaan. Sen jälkeen Pipsa jää todennäköisesti tauolle, se käytetään klinikalla ja pääsee sen jälkeen kuukaudeksi Mirvan luokse. Mirvan on tarkoitus ratsastella Pipsalla ja samalla yritetään saada sille vaihtelua elämään. 


Tässä kuvassa Lili näyttää vielä ihan suloiselta ja rauhalliselta. Tarkoituksena oli kiertää järvi. Oltiin ehkä ajettu jotain 1-2km, kunnes muutaman sadan metrin päässä oli joku vanhemmalla massikalla lumihommissa. Eihän matkaa tietenkään voitu jatkaa. Lili jähmettyi paikoilleen pörisemään traktorille takaisin. Siinä kymmenen minuuttia odoteltuamme, päätettiin hakea metsästä oksa, kun ei raippakaan ollut mukana. Kerran näpäytin Liliä sillä ja tuntui, että se ei tule pysymään aisojen välissä. Kohta kuului kaukaa rekan tai jonkun ääni ja näimme parhaaksi kääntyä takaisin. Se onnistui vauhdikkaasti ja kohta olikin hallinta täysin hukassa. Annoin ohjat Ollille, koska silloin tarvittiin sitä miehistä voimaa. Pikku hiljaa nietokainen alkoi hiljentämään vauhtia. 

Käännyttiin lahdentielle, että saataisiin Lili rauhoittumaan, mutta siellä olikin vastassa puurekka. Ja eikun uutta uukkaria tekemään. Se ei aivan onnistunut, joten käytiin jonkin mökin pihassa kääntymässä ja vauhti alkoi taas kiihtyä. Ajettiin tallin ohi ja sitten Lili taisi tajuta, että hetkonen nyt voisin vaikka kävellä, kun ei mentykään kotiin. Käytiin kävelemässä pikkupätkä, ennenkö mentiin tallille. 

Taisihan siinä hieman hiki tulla...


Tuossa yhtenä päivänä meinasi Lilille ähkyä pukata. Oltiin menossa kauppaan, kun Tuomo soitti, että ehdinkö mennä kävelyttämään Liliä. Kävin ennätys nopeasti kaupassa ja siitä samantien Lilin luo. Alettiin kävelyttelemään sitä ympäri pihamaata ja tehtiin 3 tai 4 erilaista juomasekoitusta. Oli mashia, mashia + melassia, melassia ja pelkkää vettä.. Eikä kelvannut, ei sitten varmasti. Karsinassa ja pihalla, käsistä ja maasta, eikä auttanut. Laitettiin Lili myös hevosautoon ja käytiin ajelulla, ei auttanut. Pipsan ähkyn saa laukaistua sillä, että sen vain vie hevosautoon.  Ei auttanut kuin laittaa Lili aisoihin ja lähteä ajamaan, jotta saadaan tavara liikkeelle. Toisella kerralla, kun alatielle lähdettiin, niin lähti tavara liikkeelle. Sen jälkeen maistui jo juominenkin. Laitettiin Lili tarhaan ja lähdettiin itsekin kotiinpäin. Ähky oli kuitenkin meinannut vielä uusia ja Tuomo oli vielä joutunut ajamaan Liliä, jotta se joi lisää. Oli se lopulta mennyt ohi, onneksi.



Huippujuoksija, Pikavippi. Palkittu HYS:in kokouksessa 13.3.

Ympyrällä työskentelyä


Ehkä voisin jotain kertoilla Pipsan ja minun ratsastushommista. En oikein enää lämpene ajatukselle ajaa Pipsalla, mutta toistaiseksi touhutaan sen kanssa ratsastuksen parissa. Kokeilin joskus aikoja sitten Pipsalla korvahuppuja ratsastaessa ja totesin sen silloin jotenkuten toimivaksi. Sen jälkeen en käyttänyt huppuja moneen kuukauteen Pipsalla. Toissa kerralla laitoin sille Vipin starttihuput, jotka on vähän paksummat ja voin sanoa, että Pipsa rauhoittui niiden ansioista ja keskittyi paljon paremmin olennaiseen. Me laitettiin Pipsan kanssa Olli liinan toiseen päähän ja mentiin hankeen pyörimään. Meille molemmille oikea suunta on hankala, vasen suunta on paljon helpompi. Aloitin helpommalla suunnalla, eikä mennyt kovin kauaa, kun Pipsa alkoi jo rauhoittua ja hieman taipua ympyrälle. Tylsäähän se oli Pipsan mielestä, piti ihan välillä huokaista. Toisesta suunnasta ei tullut oikein mitään, Pipsa meni vähän väliä lapa edellä ja minä itse olin selässä vinossa... 


Päätettiin lopettaa siltä kerralta liinassa pyöriminen ja siirtyä puomijuttuihin. Tällä kertaa ei löytynyt parempaa kuin lauta. Sekin oli jo tarpeeksi pelottava Pipsan mielestä. Aluksi ei olisi millään halunnut yli astua tai mennä edes metriä lähemmäksi. Pikkuhiljaa kuitenkin Pipsaa rohkaisemalla päästiin sentti sentiltä lähemmäksi ja lopulta laudan yli. Olihan ne korvat hieman vaakatasossa ja jalat nousi reippaasti ylös asti. Siitä se alkoi sujua koko ajan paremmin. Ravissa tämä tuotti aluksi ongelmia, kun Pipsa pääsi kiertämään laudan... Käskin Ollin laittaa risuja laudan molemmille puolille, että jotain siinä edessä kuitenkin olisi. Eipä siinä kauaa mennyt, kun yli päästiin ja olin todella tyytyväinen Pipsaan, kun se uskaltautui menemään laudan yli ja homma alkoi luistaa myös ravissa. 


Tänään käytiin tallilla ajamassa Lili ja ratsastin samalla myös Pipsan. Tälle kerralle otin ihan testimielessä mukaan gramaaniohjat. Väkertelin ne Pipsalle ja lähdettiin tälläkin kertaa liinan päähän pyörimään. Pipsa ei ihan älynnyt mitkä ne ohjat on ja ne ärsytti aluksi sitä. Tajusin melkein heti, että en voi mennä lyhyillä ohjilla, koska gramaanit ei näköjään toimi gag-kuolaimen kanssa täydellisesti. Annoin Pipsalle löysemmät ohjat ja sen jälkeen riitti, että vähän vain sormia liikutti ja asetti sen sekä yritti itse tehdä jaloilla ja painolla kaiken tarvittavan. Ei mennyt montaa kierrosta, kun Pipsa alkoi taipua. Mentiin aluksi siis helppoon suuntaan. Sen jälkeen otin vaikeamman suunnan, yritin olla jotenkin edes oikein päin selässä ja asettaa Pipsaa ympyrälle. Pipsa meni tosi lyhyitä pätkiä todella hyvin, ainakin minun mielestä. Mutta enimmäkseen se oli lapa edellä menemistä tai sitten se katsoi ulospäin koko ajan. Parin hyvän pätkän jälkeen lopetin ympyrällä pyörimisen. Olin tyytyväinen hevoseen ja ohjiin, jotka tuntui ainakin toimivan.

Pitäisi saada vain aurattu ympyrä alue, niin olisi helpompaa myös kokeilla ravityöskentelyä helppoon suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja ehkä vielä joku päivä Pipsan kanssa uskaltaa taas lähteä käymään lenkillä. Tavoitteena olisi ennen kesää saada Olli ajamaan yksin Liliä ja lähtisin Pipsan kanssa mukaan ratsastaen. Ensin Ollin pitää kuitenkin suorittaa inssi Lilillä läpi. 

Operaatio Lilin opettaminen


Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja samalla tallin nuorimmainen kääntyi kolmevuotiaaksi. Tämähän tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa aloiteltiin tutustuminen isompien tyttöjen hommiin, eli ratsastus asioihin. Ensimmäisellä kerralla annettiin Lilin tutustua satulaan ja haistella sitä. Siinä ei ollut mitään pelottavaa Lilin mielestä, mutta hieman alkoi epäilyttämään, kun satula laitettiin selkään. Vyön kiristäminen on aina yhtä inhottavaa ja tyhmää Lilin mielestä, joten oli se nytkin. Tuolla kerralla ei vielä tehty muuta. 


Seuraavalla kerralla laitettiin taas satula selkään ja liikuttelin jalustimia kylkiä pitkin sekä silittelin hieman kädellä joka puolelta. Tästä ei ollut moksiskaan.. Sanoin sitten Ollille, että meneppä toiselle puolelle painattamaan, niin kokeillaan. Siitä ei aluksi tullut oikein mitään, Lili steppasi edestakaisin aina, kun minun jalka osui sen etujalkaan tai kylkeen. Otin korokkeen, jotta turhia pelottavia kosketuksia ei tulisi kylkiin. Näin pääsin pitkästä aikaa roikkumaan jalustimen varaan. Ei montaa minuuttia vielä tällä kertaa. Toinenkin puoli käytiin läpi ja se tuntui olevan hankalampi puoli, mutta harvoinpa sitä siltä puolelta selkään mennään. Se oli sen kerran edistysaskel.


Seuraavalla kerralla aloitin hieman toisella tavalla. Painatin toisella kädellä jalustimesta ja toisella kädellä silittelin kylkeä ja etujalkaa. Se oli Lilin mielestä pelottavaa tai jännää. Pikkuhiljaa kuitenkin alkoi pysymään paikoillaan ja olemaan asian kanssa sujut. Sen jälkeen painatettiin taas molemmilta puolilta. Tällä kerralla taisin lopuksi käydä selässä istumassa jos oikein muistan. Se oli jännä kokemus molemmille, miten milloin tämä räjähtää minun alta pois, kun jännitys oli havaittavissa. En ollut selässä kauaa ja lopetettiin hyvään lopputulokseen. 


Viimeisimmällä kerralla ei enää pahemmin alkujuttuja tehty. Painatin hieman aluksi siltä puolelta miltä noustaan selkään. Siitäpä samoilla vauhdeilla selkään istumaan. Laitoin tällä kerralla Lilille suitset, joihin se meinasi vielä hukkua. Oltiin siinä paikoillaan hetki ja odoteltiin, että kaikilla syke menee osittain normaalille tasolle. 


Olli otti Lilin narun päähän, kun päästiin ensinnäkin katokselta pois. Sitten lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Lili tuntui jännittyneeltä ja kipitti pikkupikku askelilla eteenpäin. Kierrettiin tarhat aluksi, ei kehtaa vielä enempää olla selässä. Sanoin loppu metrien aikana Ollille, että päästä vaan irti, että ei tämä tästä varmaan karkaa. Eihän se karannutkaan, toimi oikein loistavasti ja jarrutkin löytyivät. 

Tästä eteenpäin yritän aina silloin tällöin ratsastaa pieniä pätkiä. Kyselin kasvattajalta pikkuisen vinkkejä, miten kannattaa edetä. Muut joilla olen ratsastanut, ovat olleet jykevämpiä ja hieman vanhempia. Jatketaan pysähdyksien harjoittelulla sekä oikean ja vasemman hahmottamisessa. Siitäpä sitten samalla pitäisi uskaltaa jalat laittaa kylkiin kiinni ja toivoa, että hevonen ei lähde alta. Ajan kuluessa sitten matkaa ja aikaa pidemmäksi vähän kerrallaan. Tästä on hyvä jatkaa. 

Voiko tyytyväisempi enää hevosesta olla? Lili♥ 

Kauden avaus startit

Kauden avaus startti juostiin 13.päivä Kaustisilla. Kokeiltiin Pipsalle uusia päävarusteita sekä vahingossa, ehkä tarkoituksella mukana oli ainoastaan painobootsit. Laput vaihtui can't see back karvajuttuihin ja vanha tuttu himmennin tuli turvan päälle tuomaan turvaa möröiltä. Todettiin, että bootsit saavat jäädä myös starttiin, koska heitti etujalkaa sen verran hyvin niiden kanssa. 



Pipsa oli kolmantena maalissa, vaikka tiukka taistelu olikin kolmos sijasta. Yksi harmillinen laukka tuli ensimmäisessä kaarteessa, kun oma varjo pelotti. Oltiin todella tyytyväisiä juoksuun ja aikakin parani, jos verrataan Oulun starttiin. Päätettiin, että nämä päävehkeet saa jäädä, vain leveämmät kuolaimet pitää hommata. Ilmoitin kotimatkalla ensimmäistä kertaa elämässäni hevosen starttiin. Ilmoitettiin Pipsa siis Seinäjoelle. Seinäjoen startti oli eilen eli 19.päivä. 



Lähdettiin matkaan aamulla 8 aikaan, keli oli mitä mahtavin. Ylemmässä kuvassa näkyy päävehkeet, joilla startit ajetaan. Näyttäähän se hieman hurjalta, mutta möröt ei hyökkäile ihan niin pahasti. Samat painobootsit laitettiin myös etujalkoihin. Pipsa näytti todella hyvälle lämmityksessä. Laukka ei kuulemma ollut pahemmin pinnassa. 



Lähtö oli kahden aikoihin. Lähtö jouduttiin palauttamaan, mutta toisella yrityksellä päästiin matkaan. Taas sattui harmillinen laukka ensimmäiseen kaarteeseen, mutta onneksi Pipsa päästää laukan helposti pois. Pipsa pysyi hienosti porukan mukana. Loppusuoralla jäi kuitenkin pussiin, eikä sen takia ollut mahdollisuuksia hyville sijoille. Lopputuloksena 10.sija ja uusi ennätys. Ollaan tyytyväisiä tammaan ja uuteen ennätykseen, onhan se nyt tallin nopein hevonen. 




Kuvat ottanut: Olli P